sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Lattaribiisejä

Vähän lattarilistaa, kommenteissa voi täydentää:)


Samba
Vesala: Älä droppaa mun tunnelmaa
Quando Quando Quando (Milloin, milloin, milloin)
Jope Ruonansuu: Airan samba
La Bamba (Semmarit: Kultainen hiekkaranta)
Cavaquinho (Brasilialainen ukulele)
Copacabana (suom. Kai Hyttinen)
Kake Randelin: Poikamiehen päivät
Saunasamba
El Cumbanchero
Samba for Carmen
En vastaa jos soitat
Autoajelulla
Marina
Amorada
Tico Tico

Chacha
Tuure Kilpeläinen: Ystävänpäivä
Pyydä tähdet taivaalta (Tehosekoitin)
Undantag (Bo Kaspers Orkester)
Pikku pikku bikinissä
Rico vacilon
El Alardoso
Keinu kanssani (Sway)
Oye como va
Suru ja onni (Leevi & The Leavings)
Mambo Italiano
Kenties, kenties
Rebecca
Kaksi ruusua
Perfidia

Salsa/mambo
Tequila
La Bamba
El Chucho
Capullito de aleli
Kethcup Song
Lauantai-ilta

Rumba
Besame Mucho
Kauas pilvet karkaavat (Juha Tapio)Brussels in the rain
Sieluni kaunis Maria
Daniela






tiistai 21. syyskuuta 2010

Boogie woogie

Tempo: hidas 112-136 (tempo tanssijoille tahtia/min 28-34)
nopea 180-208 (45-52)
Huom. Yllä olevat ovat enemmän kilpatanssitempoja. Boogie woogieta tanssitaan kaikkiin tempoihin n. 100-200 välillä :)
Tahtilaji: 4/4
Musiikki: perinteistä rock'n'rollia selkeällä boogie woogie kompilla (erityisesti basso)


Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nuorisokulttuuri toi 1940-luvulla muhineen rock'n'roll-musiikin pintaan 1950-luvulla. Yhdysvalloissa käden ali pyörittiin villisti tyttöjen kellomekoissa ja poikien vahatuissa vesikampauksissa. Uudenlainen vapauden tunne ja boogie woogie saapuivat Elviksen ja muiden 1950-luvun rokkareiden mukana myös Suomeen.

Myöhemmin 1950-luvun boogie woogiesta kehittyivät vakiotanssi jive ja 1980-luvulla urheilullinen rock'n'roll.

Rock'n'rollin ja jiven saatua rasitteekseen tiukat koreografiat ja säännöt, alettiin 1980-luvulla lähinnä Saksassa haaveilla vanhasta rock'n'roll-tanssista, jossa ei ollut koreografioita ja jossa musiikin tulkinta oli tärkeintä. Nimeksi tälle uudelle/vanhalle lajille annettiin boogie woogie.

Tällä hetkellä boogie woogiea tanssitaan lähinnä Euroopassa. Yhdysvalloissa laji tunnetaan miltei samassa muodossa nimellä east coast swing.

Boogie woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen rhythm'n blues- ja swing-pohjaiseen rock'n'roll-musiikkiin kaikilla musiikinnopeuksilla ja avoimessa tanssiotteessa. Tanssiminen perustuu ns. vapaaseen vientiin. Oleellista on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta.

Nykyään boogie woogie on hyvin suosittua niin kilpatanssina kuin seuratanssinakin Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. EM- ja MM-kilpailuja järjestetään säännöllisesti vuosittain.

Vuonna 1995 Suomen Tanssiurheiluliitto hyväksyi boogie woogien mukaan kilpatanssiperheeseen omaksi erillislajikseen. Kilpailuissa tanssitaan synkopoitua rhythm'n blues- ja swing-pohjaista musiikkia, kahdella eri musiikin nopeudella: 30 tahtia (M.M.=120) ja 50 tahtia (M.M.=200) minuutissa. Koska tanssittava musiikki tulee pääosin 50-luvulta, on koko esiintyminen pukeutumista myöten tuon ajan tyylistä.

Boogie woogiea tanssit kun yökerhon dj soittaa old fashion -rokkibiisejä, mummon levyltä kaikuvat fifties-klassikot, Agentsit hellivät kansaa rautalangalla, tanssilavalla kuulutetaan jive-biisi tai kun musiikin määritteenä on neo-swing.



Nopea boogie woogie, SM-kisat 2007 semifinaali


Hidas boogie woogie, SM-kisat 2007 semifinaali

Tempot kilpailuissa:
D-luokka hidas 32-34, nopea 45-47, karsinta 41-43 tahtia minuutissa.
C-luokka hidas 28-32, nopea 48-52 tahtia minuutissa.


Boogie woogie Wikipediassa

Lähteet:
Swing team
Annina Siltanen, pro gradu
Tanssi.net

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Palkkaus ja kulukorvaukset

Päivitetty 9/2019, soveltamisohjeet 2016

Ravintolakeikat
Ammattimainen muusikon työ yksittäisillä keikoilla (ravintolat, klubit, festivaalit yms.)

Orkesterin jäsenen vähimmäispäiväpalkka (minimipalkka)
200,00 €
lomakorvaus
+ 13,5 %

Tanssiorkesterien yms. ravintolamuusikkojen pidemmät kiinnitykset (kiertueet, housebändit yms.)

• arkena 126,04 €• lauantaisin ja aattoina 149,67 €
• lomakorvaus + 13,5 %

Palkkaa ei voi maksaa kustannusten korvauksina. Ellei muusikolla ole ruoka- ja asuntoetua, maksetaan päiväraha palkan päälle.

Soveltamisohje:
Palkkatariffi koskee työsuhteisista keikoista maksettavia freelancer-­ammattimuusikon vähimmäispalkkoja. Vähimmäispalkat ylittävistä palkoista voidaan neuvotella ja sopia tarvittaessa tapauskohtaisesti keikan laadun ja vaativuuden mukaan. Suositus ei koske harrastusluonteista ja ei-ammattimaista esiintymistä. Klubi-­ ja muiden vastaavien keikkojen korkeampi vähimmäispalkkasuositus maksetaan lyhyistä, pääsääntöisesti yhden esiintymisen sisältävistä keikoista.

Kiinnityksen lyhyyttä ja kertaluonteisuutta arvioidaan keikkapaikan mukaan, ei orkesteriin kuulumisen perusteella. Palkan määräytymisessä keikan keston perusteella osapuolet määrittelevät sen, mikä katsotaan kertaluonteiseksi esiintymiseksi. Kertaluonteisia klubikeikkoja voivat olla myös yhden kahden päivän mittaiset kiinnitykset.

Tanssiorkestereissa pidemmillä kiinnityksillä soittavien alempi palkkasuositus perustuu aikaisemmin voimassa olleen ravintolamuusikkojen työehtosopimuksen palkkahinnoitteluun. Näitä vähimmäispalkkoja voidaan edelleen pitää lähtökohtana sovittaessa ravintola-­ ja tanssimusiikin alan peruskeikkailua koskevissa kiinnityksissä.

Työehtosopimus (TES) kokonaisuudessaan löytyy Muusikkojen liiton sivuilta.


Kuinka lasken TESsin mukaisen palkan keikkahinnakseni?

Esim. 1: Keikalla 40-v. muusikko, veroprosentti 15 (kaikkine maksuineen palkasta vähennetään n. 20 %).

Päiväpalkka: 200 €
Vuosilomakorvaus: 13,5 % = 27 €
Yhteensä 227 € (-verot = 181, 60 €)

Jos on oikeutettu päivärahaan (matkan kesto yli 10 h), lisätään summaan päiväraha 42 €. Kokonaispalkkio silloin 223,60 €

Palkanmaksajalle keikka maksaa tuon 227 € + työnantajakulut (tässä esim. 25 %) = 283,75 € + päiväraha 42 € = yhteensä 325,75 €. Jos ohjelmatoimisto ottaa perinteisen 15 % välityspalkkiota, on yhden soittajan kokonaishinta 383,24 €. Tällöin kvartetin kokonaishinta TESsin mukaisesti tulee maksamaan ohjelmatoimistolle 1533 €.
(Huom! Mukana ei ole matkakuluja, samoin työnantajakulut ja välityspalkkiot voivat vaihdella).

 Tarkemmat tiedot: palkka.fi -> Palkkalaskuri


Verovapaat matkakustannukset

Verovapaat päivärahojen enimmäismäärät:
- kokopäiväraha (yli 10 h) 42 euroa
- osapäiväraha (yli 6 h) 19 euroa

43 senttiä kilometriltä, jota korotetaan mm.
  • 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
  • 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
  • 3 senttiä/lisämatkustaja
Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa.

Lisätietoa löytyy verohallinnon sivuilta.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Bugg

Hidas bugg: Tempo 80-120
Medium bugg: 120-148
Nopea bugg: 148-200
Hyvät tanssitempot: kolmimuunteinen 130, tasajakoinen 140
Tahtilaji: 4/4

Bugg on Ruotsista kotoisin oleva rock'n'swing -tanssi, jonka juuret ovat 1950-luvun rock'n'rollissa, jitterbugissa ja lindy hopissa. Bugg on noussut suuren yleisön tietouteen vasta 2000-luvulla, ja se hyväksyttiin Suomen Tanssiurheiluliiton viralliseksi kilpailulajiksi vasta vuonna 2005. Buggin suomalainen vastinen on fusku, norjalainen puolestaan on folk swing. Buggia (tai buggaa) ja fuskua kuitenkin opetetaan eri tansseina.

Buggia tanssitaan perinteisesti suoraan ja tasajakoiseen, hitaaseen ja nopeaan iskelmämusiikkiin sekä synkopoituun musiikkiin (Suomessa boogie-woogie ja lindy-hop). Buggiksi hyvä valinta on erityisesti ns. diskohumppa, jota vanhempi väki tanssii usein tavan foksina, nuoremmat taas buggina.

Hidasta buggia voidaan tanssia myös ns. sylitanssina. Nopea bugg ei ole paras valinta ohjelmistoon, sillä se vaatii hieman kehittyneempää tanssitaitoa. Aivan aloittelijoille voi keskinopeakin bugg olla vaikeaa.

Usein tanssilavoille sopivin bugg on noin 130-140 tempoinen, kolmimuunteinen boogie woogie tai noin 140 tempoinen diskobeat.

Suomessa harvat orkesterit ovat huomanneet buggin noussutta kysyntää lavoilla ja ravintoloissa, vaikka tanssia opetetaan lähes kaikissa tanssikouluissa. Ohjelmistoon kannattaa valita pari selkeätä bugg-kappaletta, esim. lavarockia (swing-rock). Buggia tosin tanssitaan hyvin monenlaiseen musiikkiin.

”Buggia tanssit kun kajareista kajahtaa heavy-slovarit Gary Mooren ja Billy Idolin tapaan, discossa vipatetaan top-10 pop- ja discobiiseihin, Suomi-Pop-baari tarjoaa parhaitaan, tai kun bändi soittaa suomalaista ja ruotsalaista iskelmää.” Swing team -> laji-info


Esimerkkikappaleita:

J. Karjalainen: Mennyt mies
Stig: Viheltelen
Katri Helena: Paikka auringossa (Place in the sun)
Irwin: Ai ai ai kun nuori ois
Matti ja Teppo: Kunnon mies
Finlanders: Rockin' all over the world
Finlanders: Marie, Marie
Finlanders: Rannalle Sannalle
Jean S.: Äidin pikkupoika
Irwin: Poing-Poing-Poing
Mamba: Vielä on kesää jäljellä
Mamba: Sä oot historiaa
Tiktak: Heilutaan
Yö: Pettävällä jäällä
Virve Rosti: Tuolta saapuu Charlie Brown
Charles Plogman: Jalat alta
ZZ Top: Sharp dressed man

Linkkejä:

Wikipedia: Bugg (suomeksi)
dansmaffian.se (ruotsiksi)
www.micteam.se (ruotsiksi)


Lähteet (viitattu 12/2009):
FlyingSteps.fi ->tanssitietoutta
Swing team -> laji-info
Tanssiseura Comets ->tanssilajit
Annina Siltanen, pro gradu

Hidas valssi

International (English) Style Waltz
Tempo: 87-102 (kilpatanssi 90)
Suositeltava tanssitempo lavoille: 90
Tahtilaji: 3/4, useimmiten kolmimuunteinen
Tempo tanssijoille: 29-34 tahtia minuutissa

Being in love, forever

Valssimusiikki on ollut jo pitkään yhtenä tanssimusiikin peruskivenä. Kansainvälisesti valssista puhuttaessa tarkoitetaan lähes aina hidasta eli englantilaista valssia nopean eli wienervalssin (Wienin valssi) ohella.

1800-luvun nopeasta valssista syntyi monia paikallisia, hitaampia muunnelmia kuten saksalainen Ländler ja Suomessa suomalainen valssi. Nopeatempoisen valssin riehakasta hyppelehtimistä, jossa miehen ja naisen lantiot olivat lähes kosketuksissa toisiinsa, ei pidetty kaikkialla soveliaana, ja tempoa hidastettiin.

1870-luvun tienoilla Amerikassa syntyi erilaisia valssin tanssivariaatioita, kuten Hesitation waltz, Canter waltz sekä Boston-valssi, joka oli huomattavasti hitaampi kuin aikaisemmat muunnelmat. Bostonille ominaista on hidas tempo, tanssijoiden pitkät, leijuvat askeleet ja suljettu ote. Valssin palatessa uudelta mantereelta takaisin Eurooppaan sen hidas muoto sai suuren suosion, etenkin Britanniassa. Nykyisen muotonsa hidas valssi sai noin vuonna 1910 Englannissa Ländler- ja Boston-valssien yhdistyessä. Tanssijat pystyivät tempon laskemisen myötä lisäämään valssiin kuvioita, jotta tanssista tulisi mielenkiintoisempaa esittää ja katsoa. Monet muiden tanssien (esim. foxtrot) kuvioista perustuvat valssin kuviohin vain eri rytmissä tanssittuna.

Kevin Buell kuvaa hitaan valssin karaktääriä sanoin Olla rakastunut, ikuisesti.

Hidasta valssia tanssitaan kaikkeen sopivan tempoiseen kolmijakoiseen musiikkiin. Hyväksi havaittu tempo tanssipaikkoihin on aika tarkalleen 90 iskua minuutissa.


Kappale-esimerkkejä:
Are you lonesome tonight (Jäitkö yksin sä nyt)
Valkoakaasiat
Moon River (Kuunsillalla)
Koskaan et muuttua saa
Kun aika on
Kaksi vanhaa tukkijätkää
The Last Waltz (Viimeinen valssi)
Tennessee-valssi
Nuotiotunnelma

Ulkomaalaisia hitaita valsseja


Lähteet:
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001-2002.
www.tanssiurheilijat.fi

maanantai 2. helmikuuta 2009

Tempotaulukko

Tempo (ital. aika; musiikin esitysnopeus) voidaan esittää muodossa:

Nuotin aika-arvo = 120 (selkein)
MM/M.M.= Mälzel's Metronome (metronomin kehittäjän mukaan) esim: MM=120
bpm = beat per minute, iskua minuutissa (käytössä laajalti) esim: 120 bpm
bpm = bars per minute, tahtia minuutissa (usein tanssijoiden käyttämä tapa).
Esimerkkinä 30 bpm: 30 tahtia minuutissa 4/4-tahtilajissa tuottaa tempoksi 120 (30x4=120). 30 tahtia minuutissa 3/4-tahtilajissa tuottaa tempoksi 90 (30x3=90).

Taulukossa on joidenkin tanssilajien tyypillisiä, 1/4-nuotille annettuja ohjetempoja. Nopeat tempot (esim. humppa 240) kirjoitetaan useimmiten alla brevenä, jolloin oikea tempo on puolinuotille annettu tempo (humppa 120). Ohjetempoista on hyvä katsoa esimerkkiä, mutta tempot vaihtelevat kappalekohtaisesti. Tempot vaihtelevat myös tanssilajien sisällä, esimerkiksi bossa novan tempo vaihtelee välillä 100-180. Olemme merkinneet ensin ohjetempon, ja jos tarvittavaa tietoa on ollut saatavilla, sen jälkeen tempon vaihteluvälin. Fokseja on monia erilaisia, perusfoksin tempo liikkuu 120-200 välillä.

Monet vanhemmat tangonuotit on kirjoitettu tahtilajiin 4/8, jolloin tempo on 1/8 nuotille (120) on sama kuin mikä taulukossa on annettu neljäsosanuotille (eli tahtilajissa 4/8 neljäosanuotin tempoksi tulee 60).

Tanssiorkestereissa erityisesti rumpalilla tulee olla hyvä rytmikorva. Yhteissoitossa tempo pyrkii useammin hitaasti nousemaan eli kiilaamaan kuin laskemaan eli sleepaamaan, jos tempoista ei pidetä huolta. Hyvä tapa on painaa mieleen eri tyyleistä esimerkkikappaleita, joiden mukaan tempon voi määrittää. Useat rumpalit tarkastavat tempon keikoillakin metronomista ennen kappaleen alkua.

Nopea katsaus tempoihin:

Valssi 135-180
Foksi 120-200
Tango 120
Humppa 120-130 (alla breve)
Hidas valssi 90
Rumba 80-108
Cha cha 120
Samba 100 (alla breve)
Polkka 120 (alla breve)
Jenkka 160-180
Masurkka 150


Merenque 248 (124)
Humppa/humppafox 240 (120) / 240-260 (120-130)
Mambo 232 (116)
Dixieland 200 (100)
Samba 200 (100)
Lindy hop 176-216 (hidas 112-120)
Ranskalainen valssi (musette) 192
Wienervalssi (Wienin valssi) 180 / 168-180
Merimiesvalssi 180
Rock/Rock'n'Roll 184 / 180-200 / 192-208 (Swing team)
Jive 176 / 164 / 140-180
Tijuana 172
Reggae 172
Countryfox 170
Twist 170
Salsa 168 (-210)
Baion (baiao) 168
Rumba (guaguanco) 162
Masurkka 150-160
Jenkka 160 / 180 (SibA) / 168-172 (Tanssi.net) / 140-150
Quickstep 152-216
Suomalainen valssi
Bugg
150, 135
130-140
Hambo 130
Saksalainen tango 132
Conga 128
Boogie woogie 128 (hidas) / 208 (nopea)
Paso doble 124
Cha-cha 120 / 112-136
Suomalainen tango 120
Marssitempo 120
Polkka 120 / 120-30
Argentiinalainen tango 108-110
Beguine/Rumba 108
Calypso 104
Hidas valssi (engl. valssi) 90 / 87-102
Slowfox (triolifox) 80
Bolero 80

Tarkennuksia ja huomatuksia esitysnopeuksiin eri tyylilajien esittelyissä.


Lähteet:
Franzmfg.com
Sibelius-akatemia
Annina Siltanen, pro gradu
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Tanssimuusikon käsikirja

Tervetuloa sähköisen tanssimuusikon käsikirjan pariin!

Hiljaiseloa ollut hetken aikaa, mutta yritämme työstää nuottiesimerkkejä ja uusia tyylilajeja kun muilta hommilta ehdimme. Viimeisimpiä päivityksiä teksteihin on tehty keväällä 2013.

Keskustelua voit löytää myös Muusikoiden.netistä.
Kannattaa tutustua myös Metsäkedon & Rehnströmin Komppia ikä kaikki -kirjaan.

Tässä blogissa esittelemme eri tanssimusiikin tyylien soittoa. Käsikirja on tarkoitettu aloitteleville tanssimuusikoille. Pidempään tanssimusiikkia soittaneet voivat kommentoida erilaisia soittotapoja, tempoja yms. Kysymyksiä, ideoita ja muita kommentteja voit kirjoittaa aina blogin perään. Lisäämme ajan myötä tyylilajeja enemmän.

Tempot ovat ohjeellisia, ja vaihtelevat samassa tyylilajissa kappaleesta riippuen.

Nuottiesimerkit ovat tarkoitettu karkeiksi esimerkeiksi, joita soittajat voivat soveltaa oman taitonsa mukaan. Musiikki graafisessa muodossa ei tee oikeutta soivalle kuulokuvalle. Nuottien avulla ei välity kappaleiden esittämiseen liittyvä tyylisidonnaisuus; oppiakseen eri tyylit tulee kappaleita esittää sekä tutustua vanhoihin levytyksiin ja kuunnella mahdollisimman paljon erilaisia esiintyjiä.

Varsinkin lattarimusiikissa rumpukompit vaihtelevat suuresti, ja jokainen rumpali tuo komppeihin oman lisänsä. Suurin osa syna-/konekompeistakin ovat erilaisia keskenään, joten "oikeaa" komppia voi olla vaikea löytää. Tiettyjä yhtäläisyyksiä kompeissa on kuitenkin havaittavissa, ja kuuntelemalla paljon levytyksiä rumpalin on helppo(?) poimia sieltä eväät omaan soittoonsa.

Tapana on soittaa yksi pari tiettyä tyyliä. Satunnaisesti esim. polkkaa tai masurkkaa voi esittää vain yhden pidemmän kappaleen, jos tanssijoita on vain vähän. Parit kannattaa suunnitella nopeita ja hitaita tyylejä vuorotellen. Parin sisällä on syytä laittaa hitaampitempoinen kappale ensin, ja nopeampi sen jälkeen. Jos orkesteri huolehtii taukomusiikista, kannattaa siihenkin kiinnittää huomiota. Kappaleet myös siihen pareittain. Taukokappaleissa kannattaa olla sellaisia tyylejä, mitä orkesteri ei soita; myös edellä mainitut asiat tulisi ottaa huomioon. Tanssi-illasta on syytä rakentaa toimiva, monipuolinen esitys.

Tanssilavoilla sekä tanssipaikoissa kannattaa harkita liiallisen pop/rockmusiikin esittämistä. Ihmiset tulevat tanssipaikkoihin tanssimaan ja usein monipuolinen tanssiohjelmisto on silloin valttia. Ravintoloissa tilanne voi olla päinvastoin, ja orkesterin onkin syytä hallita myös pop-, rock- ja bilemusiikkia.

Tanssimuusikoksi?

Yleisesti tanssimuusikon ura alkaa tuurauskeikoista tai oman bändin perustamisesta. Tuurauskeikoilla on tilaisuus oppia paljon erilaisia kappaleita ja bändien tulkintoja niistä. Kirjastosta löytyy mm. Fazerin kustantama Tunnetuimmat suomalaiset...-sarja, josta kannattaa opetella joukko perusbiisejä.

Suuret kiitokset Muusikoiden.netin Tanssimusiikki-keskusteluihin osallistuneille.


Terveisin tekijät,

Johannes Lintunen ja Tuomo Tiitinen



Lähteet:
Mika Hakala. Pro Gradu 2007 Jyväskylän yliopisto.
Kenfoster.com
Muusikoiden.netissä avatut keskustelut:
"Humpasta ja humpan komppauksesta"
"Tunnettuja biisiesimerkkejä eri valssilajeihin?"
"Tangon taikaa"
Sumuiset ravintolakeskustelut alan ihmisten kanssa :)

Nuotit/sointulaput

Sointulappuja tehdessä on tärkeintä kiinnittää huomiota selkeyteen ja helppoon luettavuuteen.

Sointulapuissa on syytä olla:

• Kappaleen nimi isolla yläreunassa. A3-arkilla myös ensimmäisellä (tyhjällä) sivulla oikeassa yläreunassa selaamisen helpottamiseksi.
• Tempo. Etenkin rumpali tarvitsee tempomerkinnän, tarvittaessa voi sitten keikalla tarkistaa metronomista.
• Sävellaji yläreunaan. C, Gm, C#m, F#. Aina iso alkukirjain selkeyden vuoksi!
• Tyylilaji (valssi, humppa, beat..) myöskin yläreunaan.
• Osat selkeästi merkattuina. Vasempaan laitaan voi jättää pienen marginaalin, johon laitetaan eri osat (A B Intro...) isolla kirjaimella, mieluusti vaikka ympyröitynä tai neliöitynä.
• Rakenne selkeästi merkittynä sivun alareunaan esim. ABABCB, ABCx2
• Soinnut selkeästi merkittynä. Mertkise sävel aina isolla (C, C7, Cm, Cm7). Muissa sointumerkinnöissä pääasia on käyttää samaa logiikkaa ja johdonmukaisuutta.
• Tahtiviivat suht samalla kohtaa pystysuoraan katsottuna.
• Eri osat alkavat aina järkevästi uudelta riviltä, jos mahdollista.

Reaalisoinnusta löytyy lisää tietoa Sibelius-Akatemian sivuilta klikkaa tästä

Yhdelle riville kannattaa laittaa 4, (6) tai 8 tahtia, jotta kappaleen luettavuus säilyy helppona.

Eri osien välissä on hyvä olla pieni väli. Osat kannattaa merkata A, B, Intro… eri värejä ei kannata käyttää, koska värit eivät yleensä näy esiintymisvalojen loistaessa ja kopioinnin jälkeen niistä ei ole iloa.

Kertaus- , segno- ja coda-merkintöjä käytetään tilan säästämiseksi, muttei kuitenkaan selkeyden kustannuksella. Tupla- tai triplasegnot vaikeuttavat useimmiten nuotin lukemista, vaikka tekevätkin nuotista lyhyemmän. Rakenne kannattaa merkitä vielä erikseen osien kirjaintunnuksilla kappaleen alkuun tai loppuun:

Esim. 1: INTRO A B C B

Esim. 2:
intro A1 A2 B A1 A2 B A2 B C B B coda
voi lyhentää
int (AB)x2 A’ B C B coda // A' merkattuna lappuun


Pelkkä sointulappu on usein riittävä apu kappaleen soittamiseen. Tuntemattomissa sekä paljon melodisia ja rytmisiä elementtejä sisältävissä kappaleissa kannattaa käyttää nuottia, jossa F-avaimelle on kirjoitettu bassolinja ja G-avaimelle laulun melodialinja sekä erilaiset fillit ja välisoitot. Obligatot yms. kannattaa kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Soittaja voi sitten täydentää oman ammattitaitonsa mukaan yksinkertaista nuottikuvaa. Tässä nuottimallissa täytyy kuitenkin muistaa fontin riittävä koko.

Valssi

Suomalainen valssi: Tempo 150 (tanssijan tempo tahtia/min 50)
Wienervalssi (Wienin valssi): 180 /168-180 (60/56-60)
Merimiesvalssi: Tempo 180 (60)
Ranskalainen valssi (musette): Tempo 192 (64)

Valssin perusaskelia voi kuitenkin tanssia mihin tahansa tempoon välillä 132-192 (44-64).

Valssin historiaa

Ensimmäiset tiedot valssista ovat jo 1000-luvulta. Kolmijakoinen valssi tuli tanssilajina tunnetuksi 1700-luvun lopulla ja levisi kultakaudellaan 1800-luvulla eurooppalaisen yläluokan keskuuteen lähes nykyisessä muodossaan.

Itävaltalaisia ja saksalaisia maalaisvalsseja (ländler, deutscher) tanssittiin hitaalla tempolla. Näistä tansseista etenkin itävaltalainen Straussin musiikkiperhe (Johann Strauss vanhempi ja hänen kolme poikaansa Johann Strauss nuorempi, Josef ja Eduard Strauss) kehittivät tansseja taiteellisempaan suuntaan. Euroopan taidemusiikin keskipisteen siirtyessä 1800-luvulla Wienistä muualle Eurooppaan, mm. Pariisiin, sai populaari- ja tanssimusiikki jalansijaa Wienissä. Straussit vaikuttivat tanssimusiikin ja etenkin wienervalssin kehitykseen ja sen maailmanlaajuiseen menestykseen merkittävästi. Nopeatempoinen wienervalssi nousi aikanaan standarditanssiksi ja sitä tanssitaan sellaisenaan edelleen.

Hidas ländler synnytti kansanmusiikissa joukon muunnoksia; Alppien seudulla oli tirolilaisvalssi ja Valse Styrienne. Sukulaistansseina syntyi espanjalainen cachuca ja ranskalainen musette-valssi. 1800-luvun puolivälissä ländlerin hengessä nousivat myös ruotsalainen hambo ja suomalainen pelimannivalssi. Muita maakohtaisia valsseja olivat mm. unkarilainen vengerka ja venäläinen kasakkavalssi. Hitaat valssit, boston ja englantilainen, periytyvät myös wienervalssista ja hitaammista maalaisvalsseista. Ländlerin perintönä myös suomalainen valssi on tempoltaan hitaampaa kuin wienervalssi.

Suomessa valssi vakiinnutti asemansa 1800-luvulla seuratanssina, ja on säilyttänyt asemansa mm. häävalssiperinteen myötä. Vanhin tunnettu tieto valssin tanssimisesta Suomessa on 14-vuotiaan Jacobina Charlotte Munsterhjelmin päiväkirja vuodelta 1800.

Valssissa pääpaino on yleensä tahdin ensimmäisellä iskulla, ja rytmi on keinukas ja kevyt. Vaikkakin paino on ykkösellä, ei sitä aksentoida rummuilla ja usein komppiosasto soittaa iskut kakkoselle ja kolmoselle.

Tanssiorkesterit aloittavat ja lopettavat illan perinteisesti valsseihin. Illan aikana voi soittaa eritempoisia valsseja, hitaasta valssista nopeaan wienervalssiin. Perinteiset, tanssijoille tutummat suomalaiset valssit ovat selkeästi hitaampia kuin nopea, vauhdilla tanssittava wienervalssi.

Muita valsseja:
Valse Mignon (Kehruuvalssi)

Valssi rummut:



Rummuilla voi jättää myös basarin pois ja soittaa sen vain iskuille pellin kanssa.


Valssi basso:


Kitara komppaa kakkosella ja kolmosella, joko staccatona tai legatona (tai: 1. tauko 2. lyhyt 3. pitkä, "(hum-)pap-paa")


Tässä kappaleessa ei ole käsitelty englantilaista ja amerikkalaista valssia eli hidasta valssia.

Kappale-esimerkkejä, "standardeja" pääasiassa:

Kesäillan valssi
Kultainen nuoruus
Kaksi onnellista (Taikakuu)
Saarenmaan valssi
Yön syliin
Tonavan aallot
Minä rakastan sua
Uralin pihlaja
Poskivalssi
Akselin ja Elinan häävalssi
Tahtoisin, tahtoisin (Tuure Kilpeläinen)
Sininen huivi

Lähteet:
Jalkanen & Kurkela. Suomen musiikin historia, osa Populaarimusiikki. WSOY: Porvoo 2003.
Wikipedia
Tanssi.net
Sinfonia Lahti. Konsertin käsiohjelma 7.11.2008

Masurkka

Tempo: 150-160
Tempo tanssijoille, tahtia minuutissa: 50-53
Tahtilaji: 3/4, voimakkaasti kolmimuunteinen (usein pisteellinen)

Puolasta, Masurian (Masovian) maakunnasta kotoisin oleva masurkka on yksi Suomen vanhimmista paritansseista. Historiatietojen mukaan masurkasta löytyy mainintoja eri paikkakunnilta jo 1850-luvulta alkaen.

Masurkassa painotetaan 1. ja 3. iskua, joista 3. iskua korostetaan voimakkaasti 3. iskua. Fraasin lopussa painotetaan 2. iskua (kolmannen iskun ollessa tauko).
Masurkan 3/4-tahtiosoitus jaetaan normaalisti eri painotuksiin myös ykköstä korostaen. Vanhemmissa masurkka-levytyksissä painotus on pääsääntöisesti kolmannella iskulla.

Fraasin lopuksi tulee lähes aina aksentti vain 1. ja 2. iskuille (katso alla esim. 3 loppu). Tanssijan kannalta on tärkeää, että A-osan kesto on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. Samoin B-osa on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. 16 tahdin pätkä on musiikillinen fraasi. Tanssijat tanssivat A-osan yleensä potkumasurkkana ja B-osan polkkamasurkkana. Siksi on tärkeää soittaa masurkkaan alkusoitto, esim. 4 tahtia, jotta tanssijat pääsevät helposti A-osan alusta mukaan tanssimaan.


Esimerkkejä aksenteista:

1)
| . . > | . . > | . . > | . . > |
2)
| > . > | > . > | > . > | > . > |
3)
| > . . | > . > | > . > | > > |
4)
| . . > | > . . | . . > | > . . |


Basso tulee ensimmäiselle ja usein myös kolmannelle iskulle; bassoääni myös usein sammutetaan kolmannelle iskulle.
Kitara tulee staccatona toiselle iskulle ja pitkänä kolmannelle (ei iskua ykköselle).
Masurkan melodiasoitin on perinteisesti harmonikka.

Masurkkaa soitetaan usein vain pyydettäessä, tosin isommilla lavoilla voi olettaa tanssijoita aina löytyvän. Ravintoloissa harvoin esitetään masurkkaa.

Esimerkkikappaleita:
Kulkurin masurkka
Kouvolan masurkka
Lentävä kalakukko
Suurin osa pelimannimusiikista, joiden kappaleiden nimessä on masurkka. Googlaa "masurkka filetype:pdf" :)


Lähteet:
Tanssi.net
Jalkanen ja Kurkela. Suomen musiikin historia, populaarimusiikki. WSOY Porvoo 2003.
Wikipedia
Annina Siltanen, pro gradu

Humppa

Humppa 4/4: Tempo 120 puolinuotille

Humpalle on ominaista vaihtobasso 1. ja 3. iskulle sekä komppisektion takapotkut 2. ja 4. iskulle. Basso artikuloi puolinuotit tuubamaisesti lyhyinä, noin neljäsosan (4/4) tai kahdeksasosan (2/4) kestävinä sävelinä. Rumpali lyö sovituissa paikoissa peltiin sammuttaen sen samantien kädellä. Kitaristin/haitaristin tehtävä on pääasiassa soittaa takapotkuja 2. ja 4. iskuille. Kappaleesta riippuen takapotkut voivat olla lyhyitä staccatoja tai 1/4-iskun kestäviä takapotkuja.

Kosketinsoittaja voi käyttää myös tremolomaista, kellopeli-soundia; saman saa aikaan myös kitaralla esim. terssitremolona.

Humppa rummut:



Humppa basso:




Esimerkkikappaleita (vanhoja standardeja):


Tulipunaruusut
Tammerkoski
Odessa
Heili karjalasta
Irja
AlaskaTahiti
Pihapihlaja

Cha-Cha

Tempo: 112-136 (tempo tanssijoille tahtia/min 28-34)
Kilpatanssitempo: 120-128 (30-32)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4

Cha-cha on keskitempoista latinalaismusiikkia. Tyyli pohjautuu Orquesta American ja sen johtajan, kuubalaisen viulisti ja säveltäjä Enrique Jorrín, danzonin ja montunon pohjalta kehittämään kuubalaiseen populaaritanssiin. America yhtye esitti 1950-luvun alussa danzon-musiikkia, johon oli yhdistetty uusi, synkopoiva rytmi. America esiintyi tuolloin pääasiassa New Yorkissa, jossa uusi tyyli myös syntyi. Musiikki muistutti hidasta mamboa, ja tanssia kutsutaan myös triplamamboksi (triple-mambo, nimi tulee kolmiaskelisesta rytmistä tasajakoiseen musiikkiin). Jorrín nimesi tanssin alunperin cha-cha-chá:ksi kuullessaan tanssijoiden kengistä lähtevän äänen. Nykyisin nimenä käytetään pääosin cha-chata (tai cha cha), vaikka pidempi muotokin vielä elää. Cha-cha yleistyi maailmalla 1950-luvun puolivälissä. Cha-cha on kasvattanut viime vuosina suosiotaan myös lavatanssina.

Tempoksi määritellään eri lähteissä 112-136 iskua minuutissa. Useat lähteet asettuvat 126-128 haarukkaan, mutta tanssijat voivat olla kiitollisia hieman hitaammasta temposta. Tahdit muodostavat pareja keskenään, joihin tanssijat perustavat askeleensa.

Perusrytmi: 2, 3, 4&1, 2, 3, 4&1 (aksentti ykkösellä, vrt. Keinu kanssani alku). Rytmin voi laskea myös muodossa kaks - kol - nel-jä - yks tai kaks-kol-cha-cha-cha, jolloin se korostaa tanssille ominaista askelrytmiä.

Cha-chan soittamista ei kannata pelätä, sitä tanssitaan myös perusfoksin askelilla. Cha-cha on luonteeltaan flirttaileva ja leikkisä

Cha-cha basso:


Cha-cha rummut:



Cha-cha rummut: katso video (Expert Village)

Cha-cha-kappaleita:
Lista ulkomaisista kappaleista
Kaksi ruusua
Juanita & Mario
Rebecca
Santana: Oye como va, Smooth
Keinu kanssani (Sway)
Finlanders: Amor
Rico Vacilon
Undantag (Bo Kaspers)
Pikku-pikku bikinissä

Lähteet:
tanssi.net
Ballroomdancers.com
Centralhome.com
Wikipedia
Edu.fi
Streetswing.com
Descarga.com
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners: Cha-Cha-Cha. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.

Rumba

Rumba: tempo 80-116

Joissain lähteissä mainitaan tempoksi jopa 80, mutta yleisimmin tanssitempot liikkuvat välillä 22-27 tahtia minuutissa eli 88-108. Yleisin tempo on hieman alle 100. Jotkut tykkäävät tanssia rumbaa hitaana, n. 80 tempoisena, toiset taas nopeampana (tempo yli 100).

Tunnetaan tanssina myös nimillä rumba, rumba-bolero, bolero, neliörumba, lavarumba. Rumbaa tanssitaan monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, jossa ei välttämättä edes ole selkeää rumban rytmiä.

Rumba on kuubalaisperäinen kansantanssi. Se on häilyvä yleisnimike, joka on muuttanut merkitystään ajan saatossa. Rumba on aiheuttanut myös sekaannusta tanssiväelle, sekä nimen väärin käytössä että eri askelikkojen ja niiden ajoitusten vuoksi. Rumbaa voidaan tanssia myös foksin askelein. Rumbassa on keinuva ja rauhallinen tunnelma. Rytmin perustana on klaavi (clave) ja cascara, mutta monet orkesterit jättävät ne nykyään soittamatta. Suomalaiset muusikot soittavat tämän tanssilajin bolerona, mikä on yleinen käytäntö Suomessa. Suomessa tanssittavassa rumbassa eli meidän soittamassa bolerossa käytetään son-klaavia, joka eroa hieman varsinaisesta rumba-klaavista. Katso ero alla olevasta Dafnis Prieton videosta.

Dafnis Prieto: The Clave and Basic Elements of Latin Rhythm


Tahdin ensimmäistä iskua ei korosteta, vaan sitä jopa pyritään hieman häivyttämään. Myöskään tanssijat eivät ota askelta ykkösiskulla vaan ns. painonsiirron. Painokkaita ovat 2. iskun jälkimmäinen kahdeksasosa ja 4. isku. Tärkeintä on, ettei soiteta liikaa ja tukita rumban keinuvaa, eteenpäin vievää poljentoa.

Soitinnusesimerkki:
  • Rummuilla bassari ykköselle ja 2. iskun jälkimmäiselle. Hi-hat soittaa kahdeksasosia ja clavea voi lyödä virvelin kanttiin.
  • Basso soittaa ykköselle perussävelen, kvinttiä ja perussäveltä tarjotaan varioiden 2. iskun jälkimmäiselle ja 4. iskulle.
  • Nylonkielinen kitara käy mainiosti tähän tyyliin joko näppäilen tai beguine-tyyliin takapotkuja kompaten. Kitara voi myös soittaa claven rytmiä.
  • Pianolla voi säestää murtosoinnuin ja käyttää myös soundimattoja pohjalla. Pianolla voi soittaa myös montuno-tyylistä rytmiä.
  • Puupuhaltimet, kuten saksofoni ja huilu sopivat soolosoittimiksi.

Rumba basso:

Bassolla käy myös cha-cha rytmi (puolinuotti - 1/4 - 1/4)

Rumba rummut:

Usein rumbassa käytetään beguine-komppia, jolloin toiselle kahdeksasosalle tulee kaksi 1/16-nuottia tai 1/16-trioli, esim. hi-hatille. (Tunnetaan muusikoiden kesken myös tip-puri-kup-pa-tis-sit-tis-sit -komppina!)

Hi-hat-osuuden voi soittaa myös vaikkapa malleteilla virveliin, tomiin tms. jolloin haitsua poljetaan jalalla iskuille tai takapotkuille kappaleesta riippuen.

Chimes, komeat pelticrescendot ja perkussiot elävöittävät tätä tyyliä erinomaisesti!




Kappaleita:
Emma Salokoski: Sua jos aattelen
Valoa ikkunassa
Besame Mucho
Rakkauden satu
Monet hitaat kappaleet voi sovittaa rumbaksi.

Ulkomaalaisia rumba-kappaleita:
www.dancesportmusic.com/rumba

Katso myös:
Mike Michalkow: Rumba Clave Beats
Ignacio Berroa: Rumba / cascara, clave, bombo (rummut)



Lähteet:
Tanssi.net taustaa
Tanssi.net lausunto nimestä

Wikipedia
Muusikoiden.net

Tango

Tango, kansainvälinen: tempo 112-136 (tempo tanssijoille, tahtia/min 28-34)
Suomalainen tango: tempo 120 (30)
Argentiinalainen tango: tempo 108 - 112 (27-28)
Eurooppalainen tango: tempo 132 (33)
Kilpatanssitango: tempo 132 (33)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4 (harvoin diminuutio 2/4)


Tango saapui Eurooppaan 1900-luvun alussa argentiinalaisten tanssijoiden ja muusikoiden välityksellä. Kansainvälinen läpimurto tapahtui 1911 Pariisissa, jonka muoti tuohon aikaan levisi ympäri maailmaa. Suomeen tango tuli samaan aikaan kuin Yhdysvaltoihinkin, vuonna 1913. Tangoa kuultiin virallisesti ensimmäisen kerran Suomessa helsinkiläisen Apollo-teatterin operetissa Bobbeli Bobb, joka sai ensi-iltansa 7.2.1913. Myöhemmin samalla lavalla, saman vuoden marraskuussa Toivo Niskanen ja Elsa Nyström esittivät "salonkitangoa". (Joissakin lähteissä sanotaan tangon tulleen Suomeen tuolloin, 2.11.1913 klo 14.) Joulukuussa 1913 elokuvateatteri Scalan ensi-illassa nähtiin elokuva Suuri tangokilpailu eli tangokuningatar. Myöhemmin Fazer toi markkinoille tangokaramellit ja parissa vuodessa tango olikin vallannut Helsingin seudun asukkaat perusteellisesti. Tango oli tuulahdus suuren maailman elämästä, olihan tango saapunut Suomeen Pariisin kautta Etelä-Amerikasta asti!

Perinteinen argentiinalainen tango oli alun perin moniosainen soitinsävellys mutkikkaine rytmikuvioineen. 1920-luvulla argentiinalaiset alkoivat kirjoittaa tangoihin sanoituksia, jotka usein kuvasivat paikallista elämäää Buenos Airesissa. Aiheet olivat usein niin paikallisia, että niitä oli vaikea kääntää muille kielille.

Euroopassa säveltäjät karsivat tangosta pois ylimääräisiä sivuteemoja ja yksinkertaistivat tangon rytmiä. Perusluonteeltaan tangosta tuli romanttinen, ja siihen liittyi usein mielikuvia kaukomaiden kuutamoöistä ja aurinkoisista päivistä.

1910-luvulla suomalaisia tangoja ei juurikaan sävelletty, mm. itsenäistyminen antoi kansalaisille muuta ajateltavaa. Samalla vuosikymmenellä opeteltiin kuitenkin innokkaasti uusia tansseja: boston-valssia, one-steppiä ja two-steppiä, foxtrotia, turkey-trotia, maxixea ja tietenkin tangoa. 1920-luvulla tango oli jo vakiinnuttanut asemansa tanssikoulujen perustanssina. 1930-luvulta lähtien tango kuului valssin ja foxtrotin rinnalla lähes kaikkien eurooppalaisten ravintolaorkesterien perusohjelmistoon.

Ensimmäinen suomalainen tango on tiettävästi Emil Kaupin elokuvaan Salainen perintömääräys säveltämä habanera-tyyppinen tango. Elokuvan ensi-ilta oli 16.2.1914. Tangoja ilmestyi sittemin harvakseltaan. Vasta 1930-luvun puolivälissä tangojen suosio kasvoi, ja vuosikymmenen lopulla se alkoi kehittymään nykyiseen suuntaansa. Tangoissa esiintyvät nimet suomalaistuivat, ja ulkomaan ihmeet muuttuivat kotimaan kauneudeksi. Kun Ruotsissa suurin osa tangoista sävellettiin duuriin, suurin osa suomalaisista tangoista kulki melankolisesti mollissa. Talvisotaan mennessä tango oli jo vakiinnuttanut asemansa, mutta varsinkin sotavuodet nostivat tangon suureen suosioon ja niitä sävellettiin paljon.

Tangon menestykseen vaikuttivat epäilemättä Toivo Kärjen sävellykset. Kärjen sävellyksien takana oli usein erittäin hienostunut moderniin jazziin pohjautuva sointumaailma nelisointuineen (kolmisoinnut olivat vielä 1930-luvulla laajemmin käytössä) sekä evergreens-tyylinen muotorakenne. Kärki uudisti suomalaista tangoa vaivihkaa monella tapaa. 1940-50 luvun vaihteessa harmonikka otti valtaa säestyssoittimena, ja mm. Unto Monosen tuotannossa 1960-luvulla harmonikalla on jo olennainen rooli. Tangoaallon myötä 1960-luvulla tangon kehitys oli huomattavaa. Äänitystekniikan kehittyessä eri soittimet saatiin eroteltua paremmin toisistaan; myös rummut nostettiin enemmän esille kuin aikaisemmin. Tahdin viimeinen isku sai uuden takapotkun (tam-tam-tam-taKA). Tangoaallon mukana nousivat esille mm. Eino Grön, Reijo Taipale, Esko Rahkonen ja Taisto Tammi. Johtavia säveltäjiä olivat Toivo Kärki ja Unto Mononen. 1970-luvulla tangon suosio hieman hiipui. 80-luvun alussa tango nousi jälleen ja vuodesta 1985 lähtien järjestetyt Tangomarkkinat ovat pitäneet tangon suosittuna tähän päivään asti.

Tangomusiikissa tärkein osa on hyvällä sovituksella ja hyvällä sovittajalla. Tangomusiikin kaikki nuotit voidaan kirjoittaa partituuriin, jota soittajat seuraavat. Hyviä, suurempia nuottisovituksia on saatavissa valitettavasti lähes pelkästään Suomen oloista poikkeaville kokoonpanoille. Sovituksia on mm. bandoneonille, viululle, bassolle, kitaralle ja pianolle; kahdelle bandoneonille, kahdelle viululle, pianolle ja bassolle; jopa 4 bandoneonille, 4 viululle, pianolle ja bassolle. Rummut eivät ole useinkaan kovin merkittävässä osassa tangomusiikkia, mutta nykyaikaisissa suomalaisissa kokoonpanoissa kuitenkin poikkeuksetta mukana. Rytmiä luodaan myös harmonikalla tai vastaavalla soittimella. Suomalaisten bändien tangosovituksia kannattaa kysyä suomalaisilta sovittajilta sekä suoraan muusikoilta.

Tangon rytmiä kannattaa painottaa joko 2. tai 4. iskulle. Turhia fermaatteja tauoilla tai pitkillä äänillä sekä hidastuksia ei kannata tehdä. Tärkeämpää on pitää tempo tasaisena. Konserteissa kappaleita voidaan toki sovittaa rytmisesti ihan miten vain.

Katso sovitus/nuottiesimerkki tästä.
Kuuntele musiikki tästä.
Esimerkit: Norberto Vogel @ www.vogel.com.ar


Helpon ja suht hyvän tangosovituksen saa tehtyä tavallisesta kaksirivisestä pianonuotista. Rumpali ja basisti sekä komppaavat soittimet, esim. harmonikka, soittavat rytmin sykronoidusti keskenään bassostemman pohjalta. Harmonikalla (tai koskettimilla) täydennetään esim. jousistemmoja ja melodioita. Tauot on syytä soittaa siten, kun ne on merkittykin. Ne ovat tanssijoille tärkeitä sekä tuovat tangoon lisää syvyyttä. Jos orkesterissa on kitara, kannattaa harkita kevyttä komppausta akustisella kitaralla.

Nuottiesimerkkinä La Cumparsita: sivu 1 - sivu 2
Esimerkki: www.todotango.com


Ns. leadsheetistä (melodia+soinnut) soitetussa tangossa soittimet joutuvat improvisoimaan sovituksen (kutsutaan myös nimellä play off, a la parilla, on the grill).

Perinteisesti soitettuun tangoon ei ole syytä sotkea muita tyylejä. Nykyisin useat orkesterit sovittavat tangon osia myös beguineksi tai beatiksi tuomaan lisäväriä kappaleisiin, vaikka tyylillisesti se ei olekaan oikein. Tämä suomi-iskelmätyyli kuuluu suomalaiseen tangoon, jolle muista tangoista poiketen ominaista on rummut, ei niinkään muihin tangoihin. Beat tuli tangoon mukaan yleisemmin 1980-luvun alussa, esimerkiksi Topi Sorsakosken levyttämässä Hurmiossa (1985) käytetään beat-komppia B-osassa. Tärkeintä on muistaa, että tanssimusiikki pysyy tanssittavana.

Rytmisen poikkeuksen tähän luo habanera, jota sanotaan espanjalaiseksi rytmitykseksi tangolle. Euroopassa habaneraa kuulee monesti yhtenä tangon osana. Perinteinen habanera-kappale on La Paloma.
|. |´ | |
Taa-(at)ta taa taa *nuottiesimerkki tulossa*

Vanhoista tangolevytyksistä löytyy monia sovitusideoita, esim. Olavi Virralta.

Kappaleita:
Sydäntango
Soi maininki hiljainen
Vie meidät rakkauteen
Rannalla

Hiljainen kylätie
Satumaa
Kotkan ruusu
Illan viimeinen tango
Tango pelargonia
Punatukkkaiselle tytölleni

Illan varjoon himmeään 

Argentiinalainen tango

1900-luvun alussa Suomeen saapunut argentiinalainen tango teki comebackin reilu vuosikymmen sitten. Pikkuhiljaa sen suosio on kasvanut, ja tanssikursseilla opetetaankin suomalaisen tangon lisäksi nykyisin perinteistä argentiinalaista tangoa (esim. Arienzo), uudempaa argentiinalaista tangoa (esim. Pugliese), uutta argentiinalaista tangoa (esim. Piazzolla). Vapaaseen vientiin ja seuraamiseen perustuva argentiinalainen tango on tanssiparin yhteistä tulkintaa musiikista. Argentiinalaiseen tangoon kuuluu erottamattomasti harmonikan sukulaissoitin bandoneon. Suomessa käytössä on lähes poikkeuksetta tavallinen harmonikka. Täytyy kuitenkin muistaa, että monet argentiinalaiset tangot (esim. Piazzola) on tehty konserttikappaleiksi, eivätkä välttämättä sovelle sellaisenaan tanssilavoille.

Argentiinalaisia, Suomessakin tunnettuja tangoja:
El choclo
Adiós muchachos
La cumparsita
Araña de la noche
Caminito
A media luz
Bonita niña


Tangosovituksia netistä:
universelles.fr
www.julianhasse.com.ar
www.vogel.com.ar custom arrs
www.accordionist.net

Tangon sanoja:
argentina.informatik.uni-muenchen.de

Lähteet:
Amigos del Tango
www.virtuar.com/tango
Vogel.com.ar
Todotango
Tanssiklubi Star
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.
Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman. Kustannusoy Tammi, Hämeenlinna 2004.