Tervetuloa sähköisen tanssimuusikon käsikirjan pariin!
Hiljaiseloa ollut hetken aikaa, mutta yritämme työstää nuottiesimerkkejä ja uusia tyylilajeja kun muilta hommilta ehdimme. Viimeisimpiä päivityksiä teksteihin on tehty keväällä 2013.
Keskustelua voit löytää myös Muusikoiden.netistä.
Kannattaa tutustua myös Metsäkedon & Rehnströmin Komppia ikä kaikki -kirjaan.
Tässä blogissa esittelemme eri tanssimusiikin tyylien soittoa. Käsikirja on tarkoitettu aloitteleville tanssimuusikoille. Pidempään tanssimusiikkia soittaneet voivat kommentoida erilaisia soittotapoja, tempoja yms. Kysymyksiä, ideoita ja muita kommentteja voit kirjoittaa aina blogin perään. Lisäämme ajan myötä tyylilajeja enemmän.
Tempot ovat ohjeellisia, ja vaihtelevat samassa tyylilajissa kappaleesta riippuen.
Nuottiesimerkit ovat tarkoitettu karkeiksi esimerkeiksi, joita soittajat voivat soveltaa oman taitonsa mukaan. Musiikki graafisessa muodossa ei tee oikeutta soivalle kuulokuvalle. Nuottien avulla ei välity kappaleiden esittämiseen liittyvä tyylisidonnaisuus; oppiakseen eri tyylit tulee kappaleita esittää sekä tutustua vanhoihin levytyksiin ja kuunnella mahdollisimman paljon erilaisia esiintyjiä.
Varsinkin lattarimusiikissa rumpukompit vaihtelevat suuresti, ja jokainen rumpali tuo komppeihin oman lisänsä. Suurin osa syna-/konekompeistakin ovat erilaisia keskenään, joten "oikeaa" komppia voi olla vaikea löytää. Tiettyjä yhtäläisyyksiä kompeissa on kuitenkin havaittavissa, ja kuuntelemalla paljon levytyksiä rumpalin on helppo(?) poimia sieltä eväät omaan soittoonsa.
Tapana on soittaa yksi pari tiettyä tyyliä. Satunnaisesti esim. polkkaa tai masurkkaa voi esittää vain yhden pidemmän kappaleen, jos tanssijoita on vain vähän. Parit kannattaa suunnitella nopeita ja hitaita tyylejä vuorotellen. Parin sisällä on syytä laittaa hitaampitempoinen kappale ensin, ja nopeampi sen jälkeen. Jos orkesteri huolehtii taukomusiikista, kannattaa siihenkin kiinnittää huomiota. Kappaleet myös siihen pareittain. Taukokappaleissa kannattaa olla sellaisia tyylejä, mitä orkesteri ei soita; myös edellä mainitut asiat tulisi ottaa huomioon. Tanssi-illasta on syytä rakentaa toimiva, monipuolinen esitys.
Tanssilavoilla sekä tanssipaikoissa kannattaa harkita liiallisen pop/rockmusiikin esittämistä. Ihmiset tulevat tanssipaikkoihin tanssimaan ja usein monipuolinen tanssiohjelmisto on silloin valttia. Ravintoloissa tilanne voi olla päinvastoin, ja orkesterin onkin syytä hallita myös pop-, rock- ja bilemusiikkia.
Tanssimuusikoksi?
Yleisesti tanssimuusikon ura alkaa tuurauskeikoista tai oman bändin perustamisesta. Tuurauskeikoilla on tilaisuus oppia paljon erilaisia kappaleita ja bändien tulkintoja niistä. Kirjastosta löytyy mm. Fazerin kustantama Tunnetuimmat suomalaiset...-sarja, josta kannattaa opetella joukko perusbiisejä.
Suuret kiitokset Muusikoiden.netin Tanssimusiikki-keskusteluihin osallistuneille.
Terveisin tekijät,
Johannes Lintunen ja Tuomo Tiitinen
Lähteet:
Mika Hakala. Pro Gradu 2007 Jyväskylän yliopisto.
Kenfoster.com
Muusikoiden.netissä avatut keskustelut:
"Humpasta ja humpan komppauksesta"
"Tunnettuja biisiesimerkkejä eri valssilajeihin?"
"Tangon taikaa"
Sumuiset ravintolakeskustelut alan ihmisten kanssa :)
tiistai 20. tammikuuta 2009
Nuotit/sointulaput
Sointulappuja tehdessä on tärkeintä kiinnittää huomiota selkeyteen ja helppoon luettavuuteen.
Sointulapuissa on syytä olla:
• Kappaleen nimi isolla yläreunassa. A3-arkilla myös ensimmäisellä (tyhjällä) sivulla oikeassa yläreunassa selaamisen helpottamiseksi.
• Tempo. Etenkin rumpali tarvitsee tempomerkinnän, tarvittaessa voi sitten keikalla tarkistaa metronomista.
• Sävellaji yläreunaan. C, Gm, C#m, F#. Aina iso alkukirjain selkeyden vuoksi!
• Tyylilaji (valssi, humppa, beat..) myöskin yläreunaan.
• Osat selkeästi merkattuina. Vasempaan laitaan voi jättää pienen marginaalin, johon laitetaan eri osat (A B Intro...) isolla kirjaimella, mieluusti vaikka ympyröitynä tai neliöitynä.
• Rakenne selkeästi merkittynä sivun alareunaan esim. ABABCB, ABCx2
• Soinnut selkeästi merkittynä. Mertkise sävel aina isolla (C, C7, Cm, Cm7). Muissa sointumerkinnöissä pääasia on käyttää samaa logiikkaa ja johdonmukaisuutta.
• Tahtiviivat suht samalla kohtaa pystysuoraan katsottuna.
• Eri osat alkavat aina järkevästi uudelta riviltä, jos mahdollista.
Reaalisoinnusta löytyy lisää tietoa Sibelius-Akatemian sivuilta klikkaa tästä
Yhdelle riville kannattaa laittaa 4, (6) tai 8 tahtia, jotta kappaleen luettavuus säilyy helppona.
Eri osien välissä on hyvä olla pieni väli. Osat kannattaa merkata A, B, Intro… eri värejä ei kannata käyttää, koska värit eivät yleensä näy esiintymisvalojen loistaessa ja kopioinnin jälkeen niistä ei ole iloa.
Kertaus- , segno- ja coda-merkintöjä käytetään tilan säästämiseksi, muttei kuitenkaan selkeyden kustannuksella. Tupla- tai triplasegnot vaikeuttavat useimmiten nuotin lukemista, vaikka tekevätkin nuotista lyhyemmän. Rakenne kannattaa merkitä vielä erikseen osien kirjaintunnuksilla kappaleen alkuun tai loppuun:
Esim. 1: INTRO A B C B
Esim. 2:
intro A1 A2 B A1 A2 B A2 B C B B coda
voi lyhentää
int (AB)x2 A’ B C B coda // A' merkattuna lappuun
Pelkkä sointulappu on usein riittävä apu kappaleen soittamiseen. Tuntemattomissa sekä paljon melodisia ja rytmisiä elementtejä sisältävissä kappaleissa kannattaa käyttää nuottia, jossa F-avaimelle on kirjoitettu bassolinja ja G-avaimelle laulun melodialinja sekä erilaiset fillit ja välisoitot. Obligatot yms. kannattaa kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Soittaja voi sitten täydentää oman ammattitaitonsa mukaan yksinkertaista nuottikuvaa. Tässä nuottimallissa täytyy kuitenkin muistaa fontin riittävä koko.
Sointulapuissa on syytä olla:
• Kappaleen nimi isolla yläreunassa. A3-arkilla myös ensimmäisellä (tyhjällä) sivulla oikeassa yläreunassa selaamisen helpottamiseksi.
• Tempo. Etenkin rumpali tarvitsee tempomerkinnän, tarvittaessa voi sitten keikalla tarkistaa metronomista.
• Sävellaji yläreunaan. C, Gm, C#m, F#. Aina iso alkukirjain selkeyden vuoksi!
• Tyylilaji (valssi, humppa, beat..) myöskin yläreunaan.
• Osat selkeästi merkattuina. Vasempaan laitaan voi jättää pienen marginaalin, johon laitetaan eri osat (A B Intro...) isolla kirjaimella, mieluusti vaikka ympyröitynä tai neliöitynä.
• Rakenne selkeästi merkittynä sivun alareunaan esim. ABABCB, ABCx2
• Soinnut selkeästi merkittynä. Mertkise sävel aina isolla (C, C7, Cm, Cm7). Muissa sointumerkinnöissä pääasia on käyttää samaa logiikkaa ja johdonmukaisuutta.
• Tahtiviivat suht samalla kohtaa pystysuoraan katsottuna.
• Eri osat alkavat aina järkevästi uudelta riviltä, jos mahdollista.
Reaalisoinnusta löytyy lisää tietoa Sibelius-Akatemian sivuilta klikkaa tästä
Yhdelle riville kannattaa laittaa 4, (6) tai 8 tahtia, jotta kappaleen luettavuus säilyy helppona.
Eri osien välissä on hyvä olla pieni väli. Osat kannattaa merkata A, B, Intro… eri värejä ei kannata käyttää, koska värit eivät yleensä näy esiintymisvalojen loistaessa ja kopioinnin jälkeen niistä ei ole iloa.
Kertaus- , segno- ja coda-merkintöjä käytetään tilan säästämiseksi, muttei kuitenkaan selkeyden kustannuksella. Tupla- tai triplasegnot vaikeuttavat useimmiten nuotin lukemista, vaikka tekevätkin nuotista lyhyemmän. Rakenne kannattaa merkitä vielä erikseen osien kirjaintunnuksilla kappaleen alkuun tai loppuun:
Esim. 1: INTRO A B C B
Esim. 2:
intro A1 A2 B A1 A2 B A2 B C B B coda
voi lyhentää
int (AB)x2 A’ B C B coda // A' merkattuna lappuun
Pelkkä sointulappu on usein riittävä apu kappaleen soittamiseen. Tuntemattomissa sekä paljon melodisia ja rytmisiä elementtejä sisältävissä kappaleissa kannattaa käyttää nuottia, jossa F-avaimelle on kirjoitettu bassolinja ja G-avaimelle laulun melodialinja sekä erilaiset fillit ja välisoitot. Obligatot yms. kannattaa kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Soittaja voi sitten täydentää oman ammattitaitonsa mukaan yksinkertaista nuottikuvaa. Tässä nuottimallissa täytyy kuitenkin muistaa fontin riittävä koko.
Valssi
Suomalainen valssi: Tempo 150 (tanssijan tempo tahtia/min 50)
Wienervalssi (Wienin valssi): 180 /168-180 (60/56-60)
Merimiesvalssi: Tempo 180 (60)
Ranskalainen valssi (musette): Tempo 192 (64)
Valssin perusaskelia voi kuitenkin tanssia mihin tahansa tempoon välillä 132-192 (44-64).
Valssin historiaa
Ensimmäiset tiedot valssista ovat jo 1000-luvulta. Kolmijakoinen valssi tuli tanssilajina tunnetuksi 1700-luvun lopulla ja levisi kultakaudellaan 1800-luvulla eurooppalaisen yläluokan keskuuteen lähes nykyisessä muodossaan.
Itävaltalaisia ja saksalaisia maalaisvalsseja (ländler, deutscher) tanssittiin hitaalla tempolla. Näistä tansseista etenkin itävaltalainen Straussin musiikkiperhe (Johann Strauss vanhempi ja hänen kolme poikaansa Johann Strauss nuorempi, Josef ja Eduard Strauss) kehittivät tansseja taiteellisempaan suuntaan. Euroopan taidemusiikin keskipisteen siirtyessä 1800-luvulla Wienistä muualle Eurooppaan, mm. Pariisiin, sai populaari- ja tanssimusiikki jalansijaa Wienissä. Straussit vaikuttivat tanssimusiikin ja etenkin wienervalssin kehitykseen ja sen maailmanlaajuiseen menestykseen merkittävästi. Nopeatempoinen wienervalssi nousi aikanaan standarditanssiksi ja sitä tanssitaan sellaisenaan edelleen.
Hidas ländler synnytti kansanmusiikissa joukon muunnoksia; Alppien seudulla oli tirolilaisvalssi ja Valse Styrienne. Sukulaistansseina syntyi espanjalainen cachuca ja ranskalainen musette-valssi. 1800-luvun puolivälissä ländlerin hengessä nousivat myös ruotsalainen hambo ja suomalainen pelimannivalssi. Muita maakohtaisia valsseja olivat mm. unkarilainen vengerka ja venäläinen kasakkavalssi. Hitaat valssit, boston ja englantilainen, periytyvät myös wienervalssista ja hitaammista maalaisvalsseista. Ländlerin perintönä myös suomalainen valssi on tempoltaan hitaampaa kuin wienervalssi.
Suomessa valssi vakiinnutti asemansa 1800-luvulla seuratanssina, ja on säilyttänyt asemansa mm. häävalssiperinteen myötä. Vanhin tunnettu tieto valssin tanssimisesta Suomessa on 14-vuotiaan Jacobina Charlotte Munsterhjelmin päiväkirja vuodelta 1800.
Valssissa pääpaino on yleensä tahdin ensimmäisellä iskulla, ja rytmi on keinukas ja kevyt. Vaikkakin paino on ykkösellä, ei sitä aksentoida rummuilla ja usein komppiosasto soittaa iskut kakkoselle ja kolmoselle.
Tanssiorkesterit aloittavat ja lopettavat illan perinteisesti valsseihin. Illan aikana voi soittaa eritempoisia valsseja, hitaasta valssista nopeaan wienervalssiin. Perinteiset, tanssijoille tutummat suomalaiset valssit ovat selkeästi hitaampia kuin nopea, vauhdilla tanssittava wienervalssi.
Muita valsseja:
Valse Mignon (Kehruuvalssi)
Valssi rummut:
Rummuilla voi jättää myös basarin pois ja soittaa sen vain iskuille pellin kanssa.
Valssi basso:
Kitara komppaa kakkosella ja kolmosella, joko staccatona tai legatona (tai: 1. tauko 2. lyhyt 3. pitkä, "(hum-)pap-paa")
Tässä kappaleessa ei ole käsitelty englantilaista ja amerikkalaista valssia eli hidasta valssia.
Kappale-esimerkkejä, "standardeja" pääasiassa:
Kesäillan valssi
Kultainen nuoruus
Kaksi onnellista (Taikakuu)
Saarenmaan valssi
Yön syliin
Tonavan aallot
Minä rakastan sua
Uralin pihlaja
Poskivalssi
Akselin ja Elinan häävalssi
Tahtoisin, tahtoisin (Tuure Kilpeläinen)
Sininen huivi
Lähteet:
Jalkanen & Kurkela. Suomen musiikin historia, osa Populaarimusiikki. WSOY: Porvoo 2003.
Wikipedia
Tanssi.net
Sinfonia Lahti. Konsertin käsiohjelma 7.11.2008
Wienervalssi (Wienin valssi): 180 /168-180 (60/56-60)
Merimiesvalssi: Tempo 180 (60)
Ranskalainen valssi (musette): Tempo 192 (64)
Valssin perusaskelia voi kuitenkin tanssia mihin tahansa tempoon välillä 132-192 (44-64).
Valssin historiaa
Ensimmäiset tiedot valssista ovat jo 1000-luvulta. Kolmijakoinen valssi tuli tanssilajina tunnetuksi 1700-luvun lopulla ja levisi kultakaudellaan 1800-luvulla eurooppalaisen yläluokan keskuuteen lähes nykyisessä muodossaan.
Itävaltalaisia ja saksalaisia maalaisvalsseja (ländler, deutscher) tanssittiin hitaalla tempolla. Näistä tansseista etenkin itävaltalainen Straussin musiikkiperhe (Johann Strauss vanhempi ja hänen kolme poikaansa Johann Strauss nuorempi, Josef ja Eduard Strauss) kehittivät tansseja taiteellisempaan suuntaan. Euroopan taidemusiikin keskipisteen siirtyessä 1800-luvulla Wienistä muualle Eurooppaan, mm. Pariisiin, sai populaari- ja tanssimusiikki jalansijaa Wienissä. Straussit vaikuttivat tanssimusiikin ja etenkin wienervalssin kehitykseen ja sen maailmanlaajuiseen menestykseen merkittävästi. Nopeatempoinen wienervalssi nousi aikanaan standarditanssiksi ja sitä tanssitaan sellaisenaan edelleen.
Hidas ländler synnytti kansanmusiikissa joukon muunnoksia; Alppien seudulla oli tirolilaisvalssi ja Valse Styrienne. Sukulaistansseina syntyi espanjalainen cachuca ja ranskalainen musette-valssi. 1800-luvun puolivälissä ländlerin hengessä nousivat myös ruotsalainen hambo ja suomalainen pelimannivalssi. Muita maakohtaisia valsseja olivat mm. unkarilainen vengerka ja venäläinen kasakkavalssi. Hitaat valssit, boston ja englantilainen, periytyvät myös wienervalssista ja hitaammista maalaisvalsseista. Ländlerin perintönä myös suomalainen valssi on tempoltaan hitaampaa kuin wienervalssi.
Suomessa valssi vakiinnutti asemansa 1800-luvulla seuratanssina, ja on säilyttänyt asemansa mm. häävalssiperinteen myötä. Vanhin tunnettu tieto valssin tanssimisesta Suomessa on 14-vuotiaan Jacobina Charlotte Munsterhjelmin päiväkirja vuodelta 1800.
Valssissa pääpaino on yleensä tahdin ensimmäisellä iskulla, ja rytmi on keinukas ja kevyt. Vaikkakin paino on ykkösellä, ei sitä aksentoida rummuilla ja usein komppiosasto soittaa iskut kakkoselle ja kolmoselle.
Tanssiorkesterit aloittavat ja lopettavat illan perinteisesti valsseihin. Illan aikana voi soittaa eritempoisia valsseja, hitaasta valssista nopeaan wienervalssiin. Perinteiset, tanssijoille tutummat suomalaiset valssit ovat selkeästi hitaampia kuin nopea, vauhdilla tanssittava wienervalssi.
Muita valsseja:
Valse Mignon (Kehruuvalssi)
Valssi rummut:
Rummuilla voi jättää myös basarin pois ja soittaa sen vain iskuille pellin kanssa.
Valssi basso:
Kitara komppaa kakkosella ja kolmosella, joko staccatona tai legatona (tai: 1. tauko 2. lyhyt 3. pitkä, "(hum-)pap-paa")
Tässä kappaleessa ei ole käsitelty englantilaista ja amerikkalaista valssia eli hidasta valssia.
Kappale-esimerkkejä, "standardeja" pääasiassa:
Kesäillan valssi
Kultainen nuoruus
Kaksi onnellista (Taikakuu)
Saarenmaan valssi
Yön syliin
Tonavan aallot
Minä rakastan sua
Uralin pihlaja
Poskivalssi
Akselin ja Elinan häävalssi
Tahtoisin, tahtoisin (Tuure Kilpeläinen)
Sininen huivi
Lähteet:
Jalkanen & Kurkela. Suomen musiikin historia, osa Populaarimusiikki. WSOY: Porvoo 2003.
Wikipedia
Tanssi.net
Sinfonia Lahti. Konsertin käsiohjelma 7.11.2008
Masurkka
Tempo: 150-160
Tempo tanssijoille, tahtia minuutissa: 50-53
Tahtilaji: 3/4, voimakkaasti kolmimuunteinen (usein pisteellinen)
Puolasta, Masurian (Masovian) maakunnasta kotoisin oleva masurkka on yksi Suomen vanhimmista paritansseista. Historiatietojen mukaan masurkasta löytyy mainintoja eri paikkakunnilta jo 1850-luvulta alkaen.
Masurkassa painotetaan 1. ja 3. iskua, joista 3. iskua korostetaan voimakkaasti 3. iskua. Fraasin lopussa painotetaan 2. iskua (kolmannen iskun ollessa tauko).
Masurkan 3/4-tahtiosoitus jaetaan normaalisti eri painotuksiin myös ykköstä korostaen. Vanhemmissa masurkka-levytyksissä painotus on pääsääntöisesti kolmannella iskulla.
Fraasin lopuksi tulee lähes aina aksentti vain 1. ja 2. iskuille (katso alla esim. 3 loppu). Tanssijan kannalta on tärkeää, että A-osan kesto on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. Samoin B-osa on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. 16 tahdin pätkä on musiikillinen fraasi. Tanssijat tanssivat A-osan yleensä potkumasurkkana ja B-osan polkkamasurkkana. Siksi on tärkeää soittaa masurkkaan alkusoitto, esim. 4 tahtia, jotta tanssijat pääsevät helposti A-osan alusta mukaan tanssimaan.
Esimerkkejä aksenteista:
1)
| . . > | . . > | . . > | . . > |
2)
| > . > | > . > | > . > | > . > |
3)
| > . . | > . > | > . > | > > |
4)
| . . > | > . . | . . > | > . . |
Basso tulee ensimmäiselle ja usein myös kolmannelle iskulle; bassoääni myös usein sammutetaan kolmannelle iskulle.
Kitara tulee staccatona toiselle iskulle ja pitkänä kolmannelle (ei iskua ykköselle).
Masurkan melodiasoitin on perinteisesti harmonikka.
Masurkkaa soitetaan usein vain pyydettäessä, tosin isommilla lavoilla voi olettaa tanssijoita aina löytyvän. Ravintoloissa harvoin esitetään masurkkaa.
Esimerkkikappaleita:
Kulkurin masurkka
Kouvolan masurkka
Lentävä kalakukko
Suurin osa pelimannimusiikista, joiden kappaleiden nimessä on masurkka. Googlaa "masurkka filetype:pdf" :)
Lähteet:
Tanssi.net
Jalkanen ja Kurkela. Suomen musiikin historia, populaarimusiikki. WSOY Porvoo 2003.
Wikipedia
Annina Siltanen, pro gradu
Tempo tanssijoille, tahtia minuutissa: 50-53
Tahtilaji: 3/4, voimakkaasti kolmimuunteinen (usein pisteellinen)
Puolasta, Masurian (Masovian) maakunnasta kotoisin oleva masurkka on yksi Suomen vanhimmista paritansseista. Historiatietojen mukaan masurkasta löytyy mainintoja eri paikkakunnilta jo 1850-luvulta alkaen.
Masurkassa painotetaan 1. ja 3. iskua, joista 3. iskua korostetaan voimakkaasti 3. iskua. Fraasin lopussa painotetaan 2. iskua (kolmannen iskun ollessa tauko).
Masurkan 3/4-tahtiosoitus jaetaan normaalisti eri painotuksiin myös ykköstä korostaen. Vanhemmissa masurkka-levytyksissä painotus on pääsääntöisesti kolmannella iskulla.
Fraasin lopuksi tulee lähes aina aksentti vain 1. ja 2. iskuille (katso alla esim. 3 loppu). Tanssijan kannalta on tärkeää, että A-osan kesto on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. Samoin B-osa on kahdeksan tahtia, joka kerrataan. 16 tahdin pätkä on musiikillinen fraasi. Tanssijat tanssivat A-osan yleensä potkumasurkkana ja B-osan polkkamasurkkana. Siksi on tärkeää soittaa masurkkaan alkusoitto, esim. 4 tahtia, jotta tanssijat pääsevät helposti A-osan alusta mukaan tanssimaan.
Esimerkkejä aksenteista:
1)
| . . > | . . > | . . > | . . > |
2)
| > . > | > . > | > . > | > . > |
3)
| > . . | > . > | > . > | > > |
4)
| . . > | > . . | . . > | > . . |
Basso tulee ensimmäiselle ja usein myös kolmannelle iskulle; bassoääni myös usein sammutetaan kolmannelle iskulle.
Kitara tulee staccatona toiselle iskulle ja pitkänä kolmannelle (ei iskua ykköselle).
Masurkan melodiasoitin on perinteisesti harmonikka.
Masurkkaa soitetaan usein vain pyydettäessä, tosin isommilla lavoilla voi olettaa tanssijoita aina löytyvän. Ravintoloissa harvoin esitetään masurkkaa.
Esimerkkikappaleita:
Kulkurin masurkka
Kouvolan masurkka
Lentävä kalakukko
Suurin osa pelimannimusiikista, joiden kappaleiden nimessä on masurkka. Googlaa "masurkka filetype:pdf" :)
Lähteet:
Tanssi.net
Jalkanen ja Kurkela. Suomen musiikin historia, populaarimusiikki. WSOY Porvoo 2003.
Wikipedia
Annina Siltanen, pro gradu
Humppa
Humppa 4/4: Tempo 120 puolinuotille
Humpalle on ominaista vaihtobasso 1. ja 3. iskulle sekä komppisektion takapotkut 2. ja 4. iskulle. Basso artikuloi puolinuotit tuubamaisesti lyhyinä, noin neljäsosan (4/4) tai kahdeksasosan (2/4) kestävinä sävelinä. Rumpali lyö sovituissa paikoissa peltiin sammuttaen sen samantien kädellä. Kitaristin/haitaristin tehtävä on pääasiassa soittaa takapotkuja 2. ja 4. iskuille. Kappaleesta riippuen takapotkut voivat olla lyhyitä staccatoja tai 1/4-iskun kestäviä takapotkuja.
Kosketinsoittaja voi käyttää myös tremolomaista, kellopeli-soundia; saman saa aikaan myös kitaralla esim. terssitremolona.
Humppa rummut:
Humppa basso:
Esimerkkikappaleita (vanhoja standardeja):
Pihapihlaja
Humpalle on ominaista vaihtobasso 1. ja 3. iskulle sekä komppisektion takapotkut 2. ja 4. iskulle. Basso artikuloi puolinuotit tuubamaisesti lyhyinä, noin neljäsosan (4/4) tai kahdeksasosan (2/4) kestävinä sävelinä. Rumpali lyö sovituissa paikoissa peltiin sammuttaen sen samantien kädellä. Kitaristin/haitaristin tehtävä on pääasiassa soittaa takapotkuja 2. ja 4. iskuille. Kappaleesta riippuen takapotkut voivat olla lyhyitä staccatoja tai 1/4-iskun kestäviä takapotkuja.
Kosketinsoittaja voi käyttää myös tremolomaista, kellopeli-soundia; saman saa aikaan myös kitaralla esim. terssitremolona.
Humppa rummut:
Humppa basso:
Esimerkkikappaleita (vanhoja standardeja):
Tulipunaruusut
Tammerkoski
Odessa
Heili karjalasta
Irja
AlaskaTahitiPihapihlaja
Cha-Cha
Tempo: 112-136 (tempo tanssijoille tahtia/min 28-34)
Kilpatanssitempo: 120-128 (30-32)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4
Cha-cha on keskitempoista latinalaismusiikkia. Tyyli pohjautuu Orquesta American ja sen johtajan, kuubalaisen viulisti ja säveltäjä Enrique Jorrín, danzonin ja montunon pohjalta kehittämään kuubalaiseen populaaritanssiin. America yhtye esitti 1950-luvun alussa danzon-musiikkia, johon oli yhdistetty uusi, synkopoiva rytmi. America esiintyi tuolloin pääasiassa New Yorkissa, jossa uusi tyyli myös syntyi. Musiikki muistutti hidasta mamboa, ja tanssia kutsutaan myös triplamamboksi (triple-mambo, nimi tulee kolmiaskelisesta rytmistä tasajakoiseen musiikkiin). Jorrín nimesi tanssin alunperin cha-cha-chá:ksi kuullessaan tanssijoiden kengistä lähtevän äänen. Nykyisin nimenä käytetään pääosin cha-chata (tai cha cha), vaikka pidempi muotokin vielä elää. Cha-cha yleistyi maailmalla 1950-luvun puolivälissä. Cha-cha on kasvattanut viime vuosina suosiotaan myös lavatanssina.
Tempoksi määritellään eri lähteissä 112-136 iskua minuutissa. Useat lähteet asettuvat 126-128 haarukkaan, mutta tanssijat voivat olla kiitollisia hieman hitaammasta temposta. Tahdit muodostavat pareja keskenään, joihin tanssijat perustavat askeleensa.
Perusrytmi: 2, 3, 4&1, 2, 3, 4&1 (aksentti ykkösellä, vrt. Keinu kanssani alku). Rytmin voi laskea myös muodossa kaks - kol - nel-jä - yks tai kaks-kol-cha-cha-cha, jolloin se korostaa tanssille ominaista askelrytmiä.
Cha-chan soittamista ei kannata pelätä, sitä tanssitaan myös perusfoksin askelilla. Cha-cha on luonteeltaan flirttaileva ja leikkisä
Cha-cha basso:
Cha-cha rummut:
Cha-cha rummut: katso video (Expert Village)
Cha-cha-kappaleita:
Lista ulkomaisista kappaleista
Kaksi ruusua
Juanita & Mario
Rebecca
Santana: Oye como va, Smooth
Keinu kanssani (Sway)
Finlanders: Amor
Rico Vacilon
Undantag (Bo Kaspers)
Pikku-pikku bikinissä
Lähteet:
tanssi.net
Ballroomdancers.com
Centralhome.com
Wikipedia
Edu.fi
Streetswing.com
Descarga.com
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners: Cha-Cha-Cha. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.
Kilpatanssitempo: 120-128 (30-32)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4
Cha-cha on keskitempoista latinalaismusiikkia. Tyyli pohjautuu Orquesta American ja sen johtajan, kuubalaisen viulisti ja säveltäjä Enrique Jorrín, danzonin ja montunon pohjalta kehittämään kuubalaiseen populaaritanssiin. America yhtye esitti 1950-luvun alussa danzon-musiikkia, johon oli yhdistetty uusi, synkopoiva rytmi. America esiintyi tuolloin pääasiassa New Yorkissa, jossa uusi tyyli myös syntyi. Musiikki muistutti hidasta mamboa, ja tanssia kutsutaan myös triplamamboksi (triple-mambo, nimi tulee kolmiaskelisesta rytmistä tasajakoiseen musiikkiin). Jorrín nimesi tanssin alunperin cha-cha-chá:ksi kuullessaan tanssijoiden kengistä lähtevän äänen. Nykyisin nimenä käytetään pääosin cha-chata (tai cha cha), vaikka pidempi muotokin vielä elää. Cha-cha yleistyi maailmalla 1950-luvun puolivälissä. Cha-cha on kasvattanut viime vuosina suosiotaan myös lavatanssina.
Tempoksi määritellään eri lähteissä 112-136 iskua minuutissa. Useat lähteet asettuvat 126-128 haarukkaan, mutta tanssijat voivat olla kiitollisia hieman hitaammasta temposta. Tahdit muodostavat pareja keskenään, joihin tanssijat perustavat askeleensa.
Perusrytmi: 2, 3, 4&1, 2, 3, 4&1 (aksentti ykkösellä, vrt. Keinu kanssani alku). Rytmin voi laskea myös muodossa kaks - kol - nel-jä - yks tai kaks-kol-cha-cha-cha, jolloin se korostaa tanssille ominaista askelrytmiä.
Cha-chan soittamista ei kannata pelätä, sitä tanssitaan myös perusfoksin askelilla. Cha-cha on luonteeltaan flirttaileva ja leikkisä
Cha-cha basso:
Cha-cha rummut:
Cha-cha rummut: katso video (Expert Village)
Cha-cha-kappaleita:
Lista ulkomaisista kappaleista
Kaksi ruusua
Juanita & Mario
Rebecca
Santana: Oye como va, Smooth
Keinu kanssani (Sway)
Finlanders: Amor
Rico Vacilon
Undantag (Bo Kaspers)
Pikku-pikku bikinissä
Lähteet:
tanssi.net
Ballroomdancers.com
Centralhome.com
Wikipedia
Edu.fi
Streetswing.com
Descarga.com
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners: Cha-Cha-Cha. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.
Rumba
Rumba: tempo 80-116
Joissain lähteissä mainitaan tempoksi jopa 80, mutta yleisimmin tanssitempot liikkuvat välillä 22-27 tahtia minuutissa eli 88-108. Yleisin tempo on hieman alle 100. Jotkut tykkäävät tanssia rumbaa hitaana, n. 80 tempoisena, toiset taas nopeampana (tempo yli 100).
Tunnetaan tanssina myös nimillä rumba, rumba-bolero, bolero, neliörumba, lavarumba. Rumbaa tanssitaan monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, jossa ei välttämättä edes ole selkeää rumban rytmiä.
Rumba on kuubalaisperäinen kansantanssi. Se on häilyvä yleisnimike, joka on muuttanut merkitystään ajan saatossa. Rumba on aiheuttanut myös sekaannusta tanssiväelle, sekä nimen väärin käytössä että eri askelikkojen ja niiden ajoitusten vuoksi. Rumbaa voidaan tanssia myös foksin askelein. Rumbassa on keinuva ja rauhallinen tunnelma. Rytmin perustana on klaavi (clave) ja cascara, mutta monet orkesterit jättävät ne nykyään soittamatta. Suomalaiset muusikot soittavat tämän tanssilajin bolerona, mikä on yleinen käytäntö Suomessa. Suomessa tanssittavassa rumbassa eli meidän soittamassa bolerossa käytetään son-klaavia, joka eroa hieman varsinaisesta rumba-klaavista. Katso ero alla olevasta Dafnis Prieton videosta.
Dafnis Prieto: The Clave and Basic Elements of Latin Rhythm
Tahdin ensimmäistä iskua ei korosteta, vaan sitä jopa pyritään hieman häivyttämään. Myöskään tanssijat eivät ota askelta ykkösiskulla vaan ns. painonsiirron. Painokkaita ovat 2. iskun jälkimmäinen kahdeksasosa ja 4. isku. Tärkeintä on, ettei soiteta liikaa ja tukita rumban keinuvaa, eteenpäin vievää poljentoa.
Soitinnusesimerkki:
Rumba basso:
Bassolla käy myös cha-cha rytmi (puolinuotti - 1/4 - 1/4)
Rumba rummut:
Usein rumbassa käytetään beguine-komppia, jolloin toiselle kahdeksasosalle tulee kaksi 1/16-nuottia tai 1/16-trioli, esim. hi-hatille. (Tunnetaan muusikoiden kesken myös tip-puri-kup-pa-tis-sit-tis-sit -komppina!)
Hi-hat-osuuden voi soittaa myös vaikkapa malleteilla virveliin, tomiin tms. jolloin haitsua poljetaan jalalla iskuille tai takapotkuille kappaleesta riippuen.
Chimes, komeat pelticrescendot ja perkussiot elävöittävät tätä tyyliä erinomaisesti!
Kappaleita:
Emma Salokoski: Sua jos aattelen
Valoa ikkunassa
Besame Mucho
Rakkauden satu
Monet hitaat kappaleet voi sovittaa rumbaksi.
Ulkomaalaisia rumba-kappaleita:
www.dancesportmusic.com/rumba
Katso myös:
Mike Michalkow: Rumba Clave Beats
Ignacio Berroa: Rumba / cascara, clave, bombo (rummut)
Lähteet:
Tanssi.net taustaa
Tanssi.net lausunto nimestä
Wikipedia
Muusikoiden.net
Joissain lähteissä mainitaan tempoksi jopa 80, mutta yleisimmin tanssitempot liikkuvat välillä 22-27 tahtia minuutissa eli 88-108. Yleisin tempo on hieman alle 100. Jotkut tykkäävät tanssia rumbaa hitaana, n. 80 tempoisena, toiset taas nopeampana (tempo yli 100).
Tunnetaan tanssina myös nimillä rumba, rumba-bolero, bolero, neliörumba, lavarumba. Rumbaa tanssitaan monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, jossa ei välttämättä edes ole selkeää rumban rytmiä.
Rumba on kuubalaisperäinen kansantanssi. Se on häilyvä yleisnimike, joka on muuttanut merkitystään ajan saatossa. Rumba on aiheuttanut myös sekaannusta tanssiväelle, sekä nimen väärin käytössä että eri askelikkojen ja niiden ajoitusten vuoksi. Rumbaa voidaan tanssia myös foksin askelein. Rumbassa on keinuva ja rauhallinen tunnelma. Rytmin perustana on klaavi (clave) ja cascara, mutta monet orkesterit jättävät ne nykyään soittamatta. Suomalaiset muusikot soittavat tämän tanssilajin bolerona, mikä on yleinen käytäntö Suomessa. Suomessa tanssittavassa rumbassa eli meidän soittamassa bolerossa käytetään son-klaavia, joka eroa hieman varsinaisesta rumba-klaavista. Katso ero alla olevasta Dafnis Prieton videosta.
Dafnis Prieto: The Clave and Basic Elements of Latin Rhythm
Tahdin ensimmäistä iskua ei korosteta, vaan sitä jopa pyritään hieman häivyttämään. Myöskään tanssijat eivät ota askelta ykkösiskulla vaan ns. painonsiirron. Painokkaita ovat 2. iskun jälkimmäinen kahdeksasosa ja 4. isku. Tärkeintä on, ettei soiteta liikaa ja tukita rumban keinuvaa, eteenpäin vievää poljentoa.
Soitinnusesimerkki:
- Rummuilla bassari ykköselle ja 2. iskun jälkimmäiselle. Hi-hat soittaa kahdeksasosia ja clavea voi lyödä virvelin kanttiin.
- Basso soittaa ykköselle perussävelen, kvinttiä ja perussäveltä tarjotaan varioiden 2. iskun jälkimmäiselle ja 4. iskulle.
- Nylonkielinen kitara käy mainiosti tähän tyyliin joko näppäilen tai beguine-tyyliin takapotkuja kompaten. Kitara voi myös soittaa claven rytmiä.
- Pianolla voi säestää murtosoinnuin ja käyttää myös soundimattoja pohjalla. Pianolla voi soittaa myös montuno-tyylistä rytmiä.
- Puupuhaltimet, kuten saksofoni ja huilu sopivat soolosoittimiksi.
Rumba basso:
Bassolla käy myös cha-cha rytmi (puolinuotti - 1/4 - 1/4)
Rumba rummut:
Usein rumbassa käytetään beguine-komppia, jolloin toiselle kahdeksasosalle tulee kaksi 1/16-nuottia tai 1/16-trioli, esim. hi-hatille. (Tunnetaan muusikoiden kesken myös tip-puri-kup-pa-tis-sit-tis-sit -komppina!)
Hi-hat-osuuden voi soittaa myös vaikkapa malleteilla virveliin, tomiin tms. jolloin haitsua poljetaan jalalla iskuille tai takapotkuille kappaleesta riippuen.
Chimes, komeat pelticrescendot ja perkussiot elävöittävät tätä tyyliä erinomaisesti!
Kappaleita:
Emma Salokoski: Sua jos aattelen
Valoa ikkunassa
Besame Mucho
Rakkauden satu
Monet hitaat kappaleet voi sovittaa rumbaksi.
Ulkomaalaisia rumba-kappaleita:
www.dancesportmusic.com/rumba
Katso myös:
Mike Michalkow: Rumba Clave Beats
Ignacio Berroa: Rumba / cascara, clave, bombo (rummut)
Lähteet:
Tanssi.net taustaa
Tanssi.net lausunto nimestä
Wikipedia
Muusikoiden.net
Tango
Tango, kansainvälinen: tempo 112-136 (tempo tanssijoille, tahtia/min 28-34)
Suomalainen tango: tempo 120 (30)
Argentiinalainen tango: tempo 108 - 112 (27-28)
Eurooppalainen tango: tempo 132 (33)
Kilpatanssitango: tempo 132 (33)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4 (harvoin diminuutio 2/4)
Tango saapui Eurooppaan 1900-luvun alussa argentiinalaisten tanssijoiden ja muusikoiden välityksellä. Kansainvälinen läpimurto tapahtui 1911 Pariisissa, jonka muoti tuohon aikaan levisi ympäri maailmaa. Suomeen tango tuli samaan aikaan kuin Yhdysvaltoihinkin, vuonna 1913. Tangoa kuultiin virallisesti ensimmäisen kerran Suomessa helsinkiläisen Apollo-teatterin operetissa Bobbeli Bobb, joka sai ensi-iltansa 7.2.1913. Myöhemmin samalla lavalla, saman vuoden marraskuussa Toivo Niskanen ja Elsa Nyström esittivät "salonkitangoa". (Joissakin lähteissä sanotaan tangon tulleen Suomeen tuolloin, 2.11.1913 klo 14.) Joulukuussa 1913 elokuvateatteri Scalan ensi-illassa nähtiin elokuva Suuri tangokilpailu eli tangokuningatar. Myöhemmin Fazer toi markkinoille tangokaramellit ja parissa vuodessa tango olikin vallannut Helsingin seudun asukkaat perusteellisesti. Tango oli tuulahdus suuren maailman elämästä, olihan tango saapunut Suomeen Pariisin kautta Etelä-Amerikasta asti!
Perinteinen argentiinalainen tango oli alun perin moniosainen soitinsävellys mutkikkaine rytmikuvioineen. 1920-luvulla argentiinalaiset alkoivat kirjoittaa tangoihin sanoituksia, jotka usein kuvasivat paikallista elämäää Buenos Airesissa. Aiheet olivat usein niin paikallisia, että niitä oli vaikea kääntää muille kielille.
Euroopassa säveltäjät karsivat tangosta pois ylimääräisiä sivuteemoja ja yksinkertaistivat tangon rytmiä. Perusluonteeltaan tangosta tuli romanttinen, ja siihen liittyi usein mielikuvia kaukomaiden kuutamoöistä ja aurinkoisista päivistä.
1910-luvulla suomalaisia tangoja ei juurikaan sävelletty, mm. itsenäistyminen antoi kansalaisille muuta ajateltavaa. Samalla vuosikymmenellä opeteltiin kuitenkin innokkaasti uusia tansseja: boston-valssia, one-steppiä ja two-steppiä, foxtrotia, turkey-trotia, maxixea ja tietenkin tangoa. 1920-luvulla tango oli jo vakiinnuttanut asemansa tanssikoulujen perustanssina. 1930-luvulta lähtien tango kuului valssin ja foxtrotin rinnalla lähes kaikkien eurooppalaisten ravintolaorkesterien perusohjelmistoon.
Ensimmäinen suomalainen tango on tiettävästi Emil Kaupin elokuvaan Salainen perintömääräys säveltämä habanera-tyyppinen tango. Elokuvan ensi-ilta oli 16.2.1914. Tangoja ilmestyi sittemin harvakseltaan. Vasta 1930-luvun puolivälissä tangojen suosio kasvoi, ja vuosikymmenen lopulla se alkoi kehittymään nykyiseen suuntaansa. Tangoissa esiintyvät nimet suomalaistuivat, ja ulkomaan ihmeet muuttuivat kotimaan kauneudeksi. Kun Ruotsissa suurin osa tangoista sävellettiin duuriin, suurin osa suomalaisista tangoista kulki melankolisesti mollissa. Talvisotaan mennessä tango oli jo vakiinnuttanut asemansa, mutta varsinkin sotavuodet nostivat tangon suureen suosioon ja niitä sävellettiin paljon.
Tangon menestykseen vaikuttivat epäilemättä Toivo Kärjen sävellykset. Kärjen sävellyksien takana oli usein erittäin hienostunut moderniin jazziin pohjautuva sointumaailma nelisointuineen (kolmisoinnut olivat vielä 1930-luvulla laajemmin käytössä) sekä evergreens-tyylinen muotorakenne. Kärki uudisti suomalaista tangoa vaivihkaa monella tapaa. 1940-50 luvun vaihteessa harmonikka otti valtaa säestyssoittimena, ja mm. Unto Monosen tuotannossa 1960-luvulla harmonikalla on jo olennainen rooli. Tangoaallon myötä 1960-luvulla tangon kehitys oli huomattavaa. Äänitystekniikan kehittyessä eri soittimet saatiin eroteltua paremmin toisistaan; myös rummut nostettiin enemmän esille kuin aikaisemmin. Tahdin viimeinen isku sai uuden takapotkun (tam-tam-tam-taKA). Tangoaallon mukana nousivat esille mm. Eino Grön, Reijo Taipale, Esko Rahkonen ja Taisto Tammi. Johtavia säveltäjiä olivat Toivo Kärki ja Unto Mononen. 1970-luvulla tangon suosio hieman hiipui. 80-luvun alussa tango nousi jälleen ja vuodesta 1985 lähtien järjestetyt Tangomarkkinat ovat pitäneet tangon suosittuna tähän päivään asti.
Tangomusiikissa tärkein osa on hyvällä sovituksella ja hyvällä sovittajalla. Tangomusiikin kaikki nuotit voidaan kirjoittaa partituuriin, jota soittajat seuraavat. Hyviä, suurempia nuottisovituksia on saatavissa valitettavasti lähes pelkästään Suomen oloista poikkeaville kokoonpanoille. Sovituksia on mm. bandoneonille, viululle, bassolle, kitaralle ja pianolle; kahdelle bandoneonille, kahdelle viululle, pianolle ja bassolle; jopa 4 bandoneonille, 4 viululle, pianolle ja bassolle. Rummut eivät ole useinkaan kovin merkittävässä osassa tangomusiikkia, mutta nykyaikaisissa suomalaisissa kokoonpanoissa kuitenkin poikkeuksetta mukana. Rytmiä luodaan myös harmonikalla tai vastaavalla soittimella. Suomalaisten bändien tangosovituksia kannattaa kysyä suomalaisilta sovittajilta sekä suoraan muusikoilta.
Tangon rytmiä kannattaa painottaa joko 2. tai 4. iskulle. Turhia fermaatteja tauoilla tai pitkillä äänillä sekä hidastuksia ei kannata tehdä. Tärkeämpää on pitää tempo tasaisena. Konserteissa kappaleita voidaan toki sovittaa rytmisesti ihan miten vain.
Katso sovitus/nuottiesimerkki tästä.
Kuuntele musiikki tästä.
Esimerkit: Norberto Vogel @ www.vogel.com.ar
Helpon ja suht hyvän tangosovituksen saa tehtyä tavallisesta kaksirivisestä pianonuotista. Rumpali ja basisti sekä komppaavat soittimet, esim. harmonikka, soittavat rytmin sykronoidusti keskenään bassostemman pohjalta. Harmonikalla (tai koskettimilla) täydennetään esim. jousistemmoja ja melodioita. Tauot on syytä soittaa siten, kun ne on merkittykin. Ne ovat tanssijoille tärkeitä sekä tuovat tangoon lisää syvyyttä. Jos orkesterissa on kitara, kannattaa harkita kevyttä komppausta akustisella kitaralla.
Nuottiesimerkkinä La Cumparsita: sivu 1 - sivu 2
Esimerkki: www.todotango.com
Ns. leadsheetistä (melodia+soinnut) soitetussa tangossa soittimet joutuvat improvisoimaan sovituksen (kutsutaan myös nimellä play off, a la parilla, on the grill).
Perinteisesti soitettuun tangoon ei ole syytä sotkea muita tyylejä. Nykyisin useat orkesterit sovittavat tangon osia myös beguineksi tai beatiksi tuomaan lisäväriä kappaleisiin, vaikka tyylillisesti se ei olekaan oikein. Tämä suomi-iskelmätyyli kuuluu suomalaiseen tangoon, jolle muista tangoista poiketen ominaista on rummut, ei niinkään muihin tangoihin. Beat tuli tangoon mukaan yleisemmin 1980-luvun alussa, esimerkiksi Topi Sorsakosken levyttämässä Hurmiossa (1985) käytetään beat-komppia B-osassa. Tärkeintä on muistaa, että tanssimusiikki pysyy tanssittavana.
Rytmisen poikkeuksen tähän luo habanera, jota sanotaan espanjalaiseksi rytmitykseksi tangolle. Euroopassa habaneraa kuulee monesti yhtenä tangon osana. Perinteinen habanera-kappale on La Paloma.
|. |´ | |
Taa-(at)ta taa taa *nuottiesimerkki tulossa*
Vanhoista tangolevytyksistä löytyy monia sovitusideoita, esim. Olavi Virralta.
Kappaleita:
Sydäntango
Soi maininki hiljainen
Vie meidät rakkauteen
Rannalla
Hiljainen kylätie
Satumaa
Kotkan ruusu
Illan viimeinen tango
Tango pelargonia
Punatukkkaiselle tytölleni
Illan varjoon himmeään
Argentiinalainen tango
1900-luvun alussa Suomeen saapunut argentiinalainen tango teki comebackin reilu vuosikymmen sitten. Pikkuhiljaa sen suosio on kasvanut, ja tanssikursseilla opetetaankin suomalaisen tangon lisäksi nykyisin perinteistä argentiinalaista tangoa (esim. Arienzo), uudempaa argentiinalaista tangoa (esim. Pugliese), uutta argentiinalaista tangoa (esim. Piazzolla). Vapaaseen vientiin ja seuraamiseen perustuva argentiinalainen tango on tanssiparin yhteistä tulkintaa musiikista. Argentiinalaiseen tangoon kuuluu erottamattomasti harmonikan sukulaissoitin bandoneon. Suomessa käytössä on lähes poikkeuksetta tavallinen harmonikka. Täytyy kuitenkin muistaa, että monet argentiinalaiset tangot (esim. Piazzola) on tehty konserttikappaleiksi, eivätkä välttämättä sovelle sellaisenaan tanssilavoille.
Argentiinalaisia, Suomessakin tunnettuja tangoja:
El choclo
Adiós muchachos
La cumparsita
Araña de la noche
Caminito
A media luz
Bonita niña
Tangosovituksia netistä:
universelles.fr
www.julianhasse.com.ar
www.vogel.com.ar custom arrs
www.accordionist.net
Tangon sanoja:
argentina.informatik.uni-muenchen.de
Lähteet:
Amigos del Tango
www.virtuar.com/tango
Vogel.com.ar
Todotango
Tanssiklubi Star
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.
Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman. Kustannusoy Tammi, Hämeenlinna 2004.
Suomalainen tango: tempo 120 (30)
Argentiinalainen tango: tempo 108 - 112 (27-28)
Eurooppalainen tango: tempo 132 (33)
Kilpatanssitango: tempo 132 (33)
Hyvä tanssitempo: 120
Tahtilaji: 4/4 (harvoin diminuutio 2/4)
Tango saapui Eurooppaan 1900-luvun alussa argentiinalaisten tanssijoiden ja muusikoiden välityksellä. Kansainvälinen läpimurto tapahtui 1911 Pariisissa, jonka muoti tuohon aikaan levisi ympäri maailmaa. Suomeen tango tuli samaan aikaan kuin Yhdysvaltoihinkin, vuonna 1913. Tangoa kuultiin virallisesti ensimmäisen kerran Suomessa helsinkiläisen Apollo-teatterin operetissa Bobbeli Bobb, joka sai ensi-iltansa 7.2.1913. Myöhemmin samalla lavalla, saman vuoden marraskuussa Toivo Niskanen ja Elsa Nyström esittivät "salonkitangoa". (Joissakin lähteissä sanotaan tangon tulleen Suomeen tuolloin, 2.11.1913 klo 14.) Joulukuussa 1913 elokuvateatteri Scalan ensi-illassa nähtiin elokuva Suuri tangokilpailu eli tangokuningatar. Myöhemmin Fazer toi markkinoille tangokaramellit ja parissa vuodessa tango olikin vallannut Helsingin seudun asukkaat perusteellisesti. Tango oli tuulahdus suuren maailman elämästä, olihan tango saapunut Suomeen Pariisin kautta Etelä-Amerikasta asti!
Perinteinen argentiinalainen tango oli alun perin moniosainen soitinsävellys mutkikkaine rytmikuvioineen. 1920-luvulla argentiinalaiset alkoivat kirjoittaa tangoihin sanoituksia, jotka usein kuvasivat paikallista elämäää Buenos Airesissa. Aiheet olivat usein niin paikallisia, että niitä oli vaikea kääntää muille kielille.
Euroopassa säveltäjät karsivat tangosta pois ylimääräisiä sivuteemoja ja yksinkertaistivat tangon rytmiä. Perusluonteeltaan tangosta tuli romanttinen, ja siihen liittyi usein mielikuvia kaukomaiden kuutamoöistä ja aurinkoisista päivistä.
1910-luvulla suomalaisia tangoja ei juurikaan sävelletty, mm. itsenäistyminen antoi kansalaisille muuta ajateltavaa. Samalla vuosikymmenellä opeteltiin kuitenkin innokkaasti uusia tansseja: boston-valssia, one-steppiä ja two-steppiä, foxtrotia, turkey-trotia, maxixea ja tietenkin tangoa. 1920-luvulla tango oli jo vakiinnuttanut asemansa tanssikoulujen perustanssina. 1930-luvulta lähtien tango kuului valssin ja foxtrotin rinnalla lähes kaikkien eurooppalaisten ravintolaorkesterien perusohjelmistoon.
Ensimmäinen suomalainen tango on tiettävästi Emil Kaupin elokuvaan Salainen perintömääräys säveltämä habanera-tyyppinen tango. Elokuvan ensi-ilta oli 16.2.1914. Tangoja ilmestyi sittemin harvakseltaan. Vasta 1930-luvun puolivälissä tangojen suosio kasvoi, ja vuosikymmenen lopulla se alkoi kehittymään nykyiseen suuntaansa. Tangoissa esiintyvät nimet suomalaistuivat, ja ulkomaan ihmeet muuttuivat kotimaan kauneudeksi. Kun Ruotsissa suurin osa tangoista sävellettiin duuriin, suurin osa suomalaisista tangoista kulki melankolisesti mollissa. Talvisotaan mennessä tango oli jo vakiinnuttanut asemansa, mutta varsinkin sotavuodet nostivat tangon suureen suosioon ja niitä sävellettiin paljon.
Tangon menestykseen vaikuttivat epäilemättä Toivo Kärjen sävellykset. Kärjen sävellyksien takana oli usein erittäin hienostunut moderniin jazziin pohjautuva sointumaailma nelisointuineen (kolmisoinnut olivat vielä 1930-luvulla laajemmin käytössä) sekä evergreens-tyylinen muotorakenne. Kärki uudisti suomalaista tangoa vaivihkaa monella tapaa. 1940-50 luvun vaihteessa harmonikka otti valtaa säestyssoittimena, ja mm. Unto Monosen tuotannossa 1960-luvulla harmonikalla on jo olennainen rooli. Tangoaallon myötä 1960-luvulla tangon kehitys oli huomattavaa. Äänitystekniikan kehittyessä eri soittimet saatiin eroteltua paremmin toisistaan; myös rummut nostettiin enemmän esille kuin aikaisemmin. Tahdin viimeinen isku sai uuden takapotkun (tam-tam-tam-taKA). Tangoaallon mukana nousivat esille mm. Eino Grön, Reijo Taipale, Esko Rahkonen ja Taisto Tammi. Johtavia säveltäjiä olivat Toivo Kärki ja Unto Mononen. 1970-luvulla tangon suosio hieman hiipui. 80-luvun alussa tango nousi jälleen ja vuodesta 1985 lähtien järjestetyt Tangomarkkinat ovat pitäneet tangon suosittuna tähän päivään asti.
Tangomusiikissa tärkein osa on hyvällä sovituksella ja hyvällä sovittajalla. Tangomusiikin kaikki nuotit voidaan kirjoittaa partituuriin, jota soittajat seuraavat. Hyviä, suurempia nuottisovituksia on saatavissa valitettavasti lähes pelkästään Suomen oloista poikkeaville kokoonpanoille. Sovituksia on mm. bandoneonille, viululle, bassolle, kitaralle ja pianolle; kahdelle bandoneonille, kahdelle viululle, pianolle ja bassolle; jopa 4 bandoneonille, 4 viululle, pianolle ja bassolle. Rummut eivät ole useinkaan kovin merkittävässä osassa tangomusiikkia, mutta nykyaikaisissa suomalaisissa kokoonpanoissa kuitenkin poikkeuksetta mukana. Rytmiä luodaan myös harmonikalla tai vastaavalla soittimella. Suomalaisten bändien tangosovituksia kannattaa kysyä suomalaisilta sovittajilta sekä suoraan muusikoilta.
Tangon rytmiä kannattaa painottaa joko 2. tai 4. iskulle. Turhia fermaatteja tauoilla tai pitkillä äänillä sekä hidastuksia ei kannata tehdä. Tärkeämpää on pitää tempo tasaisena. Konserteissa kappaleita voidaan toki sovittaa rytmisesti ihan miten vain.
Katso sovitus/nuottiesimerkki tästä.
Kuuntele musiikki tästä.
Esimerkit: Norberto Vogel @ www.vogel.com.ar
Helpon ja suht hyvän tangosovituksen saa tehtyä tavallisesta kaksirivisestä pianonuotista. Rumpali ja basisti sekä komppaavat soittimet, esim. harmonikka, soittavat rytmin sykronoidusti keskenään bassostemman pohjalta. Harmonikalla (tai koskettimilla) täydennetään esim. jousistemmoja ja melodioita. Tauot on syytä soittaa siten, kun ne on merkittykin. Ne ovat tanssijoille tärkeitä sekä tuovat tangoon lisää syvyyttä. Jos orkesterissa on kitara, kannattaa harkita kevyttä komppausta akustisella kitaralla.
Nuottiesimerkkinä La Cumparsita: sivu 1 - sivu 2
Esimerkki: www.todotango.com
Ns. leadsheetistä (melodia+soinnut) soitetussa tangossa soittimet joutuvat improvisoimaan sovituksen (kutsutaan myös nimellä play off, a la parilla, on the grill).
Perinteisesti soitettuun tangoon ei ole syytä sotkea muita tyylejä. Nykyisin useat orkesterit sovittavat tangon osia myös beguineksi tai beatiksi tuomaan lisäväriä kappaleisiin, vaikka tyylillisesti se ei olekaan oikein. Tämä suomi-iskelmätyyli kuuluu suomalaiseen tangoon, jolle muista tangoista poiketen ominaista on rummut, ei niinkään muihin tangoihin. Beat tuli tangoon mukaan yleisemmin 1980-luvun alussa, esimerkiksi Topi Sorsakosken levyttämässä Hurmiossa (1985) käytetään beat-komppia B-osassa. Tärkeintä on muistaa, että tanssimusiikki pysyy tanssittavana.
Rytmisen poikkeuksen tähän luo habanera, jota sanotaan espanjalaiseksi rytmitykseksi tangolle. Euroopassa habaneraa kuulee monesti yhtenä tangon osana. Perinteinen habanera-kappale on La Paloma.
|. |´ | |
Taa-(at)ta taa taa *nuottiesimerkki tulossa*
Vanhoista tangolevytyksistä löytyy monia sovitusideoita, esim. Olavi Virralta.
Kappaleita:
Sydäntango
Soi maininki hiljainen
Vie meidät rakkauteen
Rannalla
Hiljainen kylätie
Satumaa
Kotkan ruusu
Illan viimeinen tango
Tango pelargonia
Punatukkkaiselle tytölleni
Illan varjoon himmeään
Argentiinalainen tango
1900-luvun alussa Suomeen saapunut argentiinalainen tango teki comebackin reilu vuosikymmen sitten. Pikkuhiljaa sen suosio on kasvanut, ja tanssikursseilla opetetaankin suomalaisen tangon lisäksi nykyisin perinteistä argentiinalaista tangoa (esim. Arienzo), uudempaa argentiinalaista tangoa (esim. Pugliese), uutta argentiinalaista tangoa (esim. Piazzolla). Vapaaseen vientiin ja seuraamiseen perustuva argentiinalainen tango on tanssiparin yhteistä tulkintaa musiikista. Argentiinalaiseen tangoon kuuluu erottamattomasti harmonikan sukulaissoitin bandoneon. Suomessa käytössä on lähes poikkeuksetta tavallinen harmonikka. Täytyy kuitenkin muistaa, että monet argentiinalaiset tangot (esim. Piazzola) on tehty konserttikappaleiksi, eivätkä välttämättä sovelle sellaisenaan tanssilavoille.
Argentiinalaisia, Suomessakin tunnettuja tangoja:
El choclo
Adiós muchachos
La cumparsita
Araña de la noche
Caminito
A media luz
Bonita niña
Tangosovituksia netistä:
universelles.fr
www.julianhasse.com.ar
www.vogel.com.ar custom arrs
www.accordionist.net
Tangon sanoja:
argentina.informatik.uni-muenchen.de
Lähteet:
Amigos del Tango
www.virtuar.com/tango
Vogel.com.ar
Todotango
Tanssiklubi Star
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001.
Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman. Kustannusoy Tammi, Hämeenlinna 2004.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)