Palkkaus ja kulukorvaukset

Päivitetty 9/2019, soveltamisohjeet 2016

Ravintolakeikat
Ammattimainen muusikon työ yksittäisillä keikoilla (ravintolat, klubit, festivaalit yms.)

Orkesterin jäsenen vähimmäispäiväpalkka (minimipalkka)
200,00 €
lomakorvaus
+ 13,5 %

Tanssiorkesterien yms. ravintolamuusikkojen pidemmät kiinnitykset (kiertueet, housebändit yms.)

• arkena 126,04 €• lauantaisin ja aattoina 149,67 €
• lomakorvaus + 13,5 %

Palkkaa ei voi maksaa kustannusten korvauksina. Ellei muusikolla ole ruoka- ja asuntoetua, maksetaan päiväraha palkan päälle.

Soveltamisohje:
Palkkatariffi koskee työsuhteisista keikoista maksettavia freelancer-­ammattimuusikon vähimmäispalkkoja. Vähimmäispalkat ylittävistä palkoista voidaan neuvotella ja sopia tarvittaessa tapauskohtaisesti keikan laadun ja vaativuuden mukaan. Suositus ei koske harrastusluonteista ja ei-ammattimaista esiintymistä. Klubi-­ ja muiden vastaavien keikkojen korkeampi vähimmäispalkkasuositus maksetaan lyhyistä, pääsääntöisesti yhden esiintymisen sisältävistä keikoista.

Kiinnityksen lyhyyttä ja kertaluonteisuutta arvioidaan keikkapaikan mukaan, ei orkesteriin kuulumisen perusteella. Palkan määräytymisessä keikan keston perusteella osapuolet määrittelevät sen, mikä katsotaan kertaluonteiseksi esiintymiseksi. Kertaluonteisia klubikeikkoja voivat olla myös yhden kahden päivän mittaiset kiinnitykset.

Tanssiorkestereissa pidemmillä kiinnityksillä soittavien alempi palkkasuositus perustuu aikaisemmin voimassa olleen ravintolamuusikkojen työehtosopimuksen palkkahinnoitteluun. Näitä vähimmäispalkkoja voidaan edelleen pitää lähtökohtana sovittaessa ravintola-­ ja tanssimusiikin alan peruskeikkailua koskevissa kiinnityksissä.

Työehtosopimus (TES) kokonaisuudessaan löytyy Muusikkojen liiton sivuilta.


Kuinka lasken TESsin mukaisen palkan keikkahinnakseni?
Esim. 1: Keikalla 40-v. muusikko, veroprosentti 15 (kaikkine maksuineen palkasta vähennetään n. 20 %).

Päiväpalkka: 200 €
Vuosilomakorvaus: 13,5 % = 27 €
Yhteensä 227 € (-verot = 181, 60 €)

Jos on oikeutettu päivärahaan (matkan kesto yli 10 h), lisätään summaan päiväraha 42 €. Kokonaispalkkio silloin 223,60 €

Palkanmaksajalle keikka maksaa tuon 227 € + työnantajakulut (tässä esim. 25 %) = 283,75 € + päiväraha 42 € = yhteensä 325,75 €. Jos ohjelmatoimisto ottaa perinteisen 15 % välityspalkkiota, on yhden soittajan kokonaishinta 383,24 €. Tällöin kvartetin kokonaishinta TESsin mukaisesti tulee maksamaan ohjelmatoimistolle 1533 €.
(Huom! Mukana ei ole matkakuluja, samoin työnantajakulut ja välityspalkkiot voivat vaihdella).

 Tarkemmat tiedot: palkka.fi -> Palkkalaskuri


Verovapaat matkakustannukset

Verovapaat päivärahojen enimmäismäärät:
- kokopäiväraha (yli 10 h) 42 euroa
- osapäiväraha (yli 6 h) 19 euroa

43 senttiä kilometriltä, jota korotetaan mm.

• 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
• 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
• 3 senttiä/lisämatkustaja

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa.

Lisätietoa löytyy verohallinnon sivuilta.

Bugg

Hidas bugg: Tempo 80-120
Medium bugg: 120-148
Nopea bugg: 148-200
Hyvät tanssitempot: kolmimuunteinen 130, tasajakoinen 140
Tahtilaji: 4/4

Bugg on Ruotsista kotoisin oleva rock'n'swing -tanssi, jonka juuret ovat 1950-luvun rock'n'rollissa, jitterbugissa ja lindy hopissa. Bugg on noussut suuren yleisön tietouteen vasta 2000-luvulla, ja se hyväksyttiin Suomen Tanssiurheiluliiton viralliseksi kilpailulajiksi vasta vuonna 2005. Buggin suomalainen vastinen on fusku, norjalainen puolestaan on folk swing. Buggia (tai buggaa) ja fuskua kuitenkin opetetaan eri tansseina.

Buggia tanssitaan perinteisesti suoraan ja tasajakoiseen, hitaaseen ja nopeaan iskelmämusiikkiin sekä synkopoituun musiikkiin (Suomessa boogie-woogie ja lindy-hop). Buggiksi hyvä valinta on erityisesti ns. diskohumppa, jota vanhempi väki tanssii usein tavan foksina, nuoremmat taas buggina.

Hidasta buggia voidaan tanssia myös ns. sylitanssina. Nopea bugg ei ole paras valinta ohjelmistoon, sillä se vaatii hieman kehittyneempää tanssitaitoa. Aivan aloittelijoille voi keskinopeakin bugg olla vaikeaa.

Usein tanssilavoille sopivin bugg on noin 130-140 tempoinen, kolmimuunteinen boogie woogie tai noin 140 tempoinen diskobeat.

Suomessa harvat orkesterit ovat huomanneet buggin noussutta kysyntää lavoilla ja ravintoloissa, vaikka tanssia opetetaan lähes kaikissa tanssikouluissa. Ohjelmistoon kannattaa valita pari selkeätä bugg-kappaletta, esim. lavarockia (swing-rock). Buggia tosin tanssitaan hyvin monenlaiseen musiikkiin.

”Buggia tanssit kun kajareista kajahtaa heavy-slovarit Gary Mooren ja Billy Idolin tapaan, discossa vipatetaan top-10 pop- ja discobiiseihin, Suomi-Pop-baari tarjoaa parhaitaan, tai kun bändi soittaa suomalaista ja ruotsalaista iskelmää.” Swing team -> laji-info


Esimerkkikappaleita:

J. Karjalainen: Mennyt mies
Stig: Viheltelen
Katri Helena: Paikka auringossa (Place in the sun)
Irwin: Ai ai ai kun nuori ois
Matti ja Teppo: Kunnon mies
Finlanders: Rockin' all over the world
Finlanders: Marie, Marie
Finlanders: Rannalle Sannalle
Jean S.: Äidin pikkupoika
Irwin: Poing-Poing-Poing
Mamba: Vielä on kesää jäljellä
Mamba: Sä oot historiaa
Tiktak: Heilutaan
Yö: Pettävällä jäällä
Virve Rosti: Tuolta saapuu Charlie Brown
Charles Plogman: Jalat alta
ZZ Top: Sharp dressed man

Linkkejä:

Wikipedia: Bugg (suomeksi)
dansmaffian.se (ruotsiksi)
www.micteam.se (ruotsiksi)


Lähteet (viitattu 12/2009):
FlyingSteps.fi ->tanssitietoutta
Swing team -> laji-info
Tanssiseura Comets ->tanssilajit
Annina Siltanen, pro gradu

Hidas valssi

International (English) Style Waltz
Tempo: 87-102 (kilpatanssi 90)
Suositeltava tanssitempo lavoille: 90
Tahtilaji: 3/4, useimmiten kolmimuunteinen
Tempo tanssijoille: 29-34 tahtia minuutissa

Being in love, forever

Valssimusiikki on ollut jo pitkään yhtenä tanssimusiikin peruskivenä. Kansainvälisesti valssista puhuttaessa tarkoitetaan lähes aina hidasta eli englantilaista valssia nopean eli wienervalssin (Wienin valssi) ohella.

1800-luvun nopeasta valssista syntyi monia paikallisia, hitaampia muunnelmia kuten saksalainen Ländler ja Suomessa suomalainen valssi. Nopeatempoisen valssin riehakasta hyppelehtimistä, jossa miehen ja naisen lantiot olivat lähes kosketuksissa toisiinsa, ei pidetty kaikkialla soveliaana, ja tempoa hidastettiin.

1870-luvun tienoilla Amerikassa syntyi erilaisia valssin tanssivariaatioita, kuten Hesitation waltz, Canter waltz sekä Boston-valssi, joka oli huomattavasti hitaampi kuin aikaisemmat muunnelmat. Bostonille ominaista on hidas tempo, tanssijoiden pitkät, leijuvat askeleet ja suljettu ote. Valssin palatessa uudelta mantereelta takaisin Eurooppaan sen hidas muoto sai suuren suosion, etenkin Britanniassa. Nykyisen muotonsa hidas valssi sai noin vuonna 1910 Englannissa Ländler- ja Boston-valssien yhdistyessä. Tanssijat pystyivät tempon laskemisen myötä lisäämään valssiin kuvioita, jotta tanssista tulisi mielenkiintoisempaa esittää ja katsoa. Monet muiden tanssien (esim. foxtrot) kuvioista perustuvat valssin kuviohin vain eri rytmissä tanssittuna.

Kevin Buell kuvaa hitaan valssin karaktääriä sanoin Olla rakastunut, ikuisesti.

Hidasta valssia tanssitaan kaikkeen sopivan tempoiseen kolmijakoiseen musiikkiin. Hyväksi havaittu tempo tanssipaikkoihin on aika tarkalleen 90 iskua minuutissa.


Kappale-esimerkkejä:
Are you lonesome tonight (Jäitkö yksin sä nyt)
Valkoakaasiat
Moon River (Kuunsillalla)
Koskaan et muuttua saa
Kun aika on
Kaksi vanhaa tukkijätkää
The Last Waltz (Viimeinen valssi)
Tennessee-valssi
Nuotiotunnelma

Ulkomaalaisia hitaita valsseja


Lähteet:
Buell, Kevin. Ballroom dancing for beginners. Volume 1 International style standard (modern) ballroom dancing. PDF-tiedosto. Dancer Notes 2001-2002.
www.tanssiurheilijat.fi